2010

Tanja Talaskivi

Pieniä hetkiä

valokuvia ja runoja

tammi-helmikuu 2010

Tanja Talaskiven valokuvanäyttelyssä sukelletaan menneeseen maailmaan, aikaan, jota ei enää ole. Näyttely on koottu pääosin vuonna 1987 tehdyltä Interrail-matkalta. Neuvostoliitto ja Berliinin muuri olivat vielä pystyssä, Margaret Thatcher johti Yhdistyneitä kuningaskuntia, Kekkosen kuolemasta oli vuosi.

Näyttelyn kuvat kertovat nuorten naisten seikkailusta Euroopassa. Ensimmäistä kertaa maailmalla ilman vanhempien valvovaa katsetta. Kotona äiti elää elämäänsä. Hänen kasvoiltaan voi aistia huolen: ”Mitenkä he siellä pärjäävät?”

Tanja Talaskiven kuvat tuovat mieleen ranskalaisen Henri Cartier-Bressonin. ”Ratkaiseva hetki” on esillä monissa valokuvissa. Runot tuovat katsojan tähän päivään. Kaipaus kadotettuihin ystäviin tuntuu voimakkaana. Elämä on pieniä hetkiä, joita emme koskaan saa takaisin.

Peitto kylmyyttä vastaan, 2009, piirroskollaasi

Eliisa Määttälä

piirustuksia ja kollaaseja

17.3.–7.5.2010

”Piirtäminen on huvia, ja voi parhaimmillaan olla uusien viestien vastaanottamista. Aloitin päiväkirjamaisen piirtämisen kaksi vuotta sitten: kuva päivässä pitää käden valppaana.”

Eliisa Määttälän näyttely koostuu piirustuksista ja puisista laatikkomaisista rakennelmista. Pienten teosten ryhmästä muodostuu suurempi kokonaisuus.

”Aiheeni ovat lähtöisin oman elämän riemusta ja traagisuudesta, alitajunnan syövereistä: vasemman käden saldoa. On hauska yhdistellä erilaisia asioita ja tekniikoita keskenään, kääntää kaikki nurin niskoin ja ottaa uusi lähtö.”

Anna Lappalainen 29 vuoden ikäisenä.

Kellokosken Prinsessa

26.4.–12.5.2010

Tervetuloa näyttelyyn, jossa todellisuus ja taru kietoutuvat toisiinsa kuten näyttelyn sankarittaren, Kellokosken Prinsessan, elämässäkin. Samalla saatte tutustua psykiatrisen hoidon alkuvaiheisiin sekä siihen, miten yksi ihminen voi omalla persoonallaan tuoda valoa ja iloa muiden elämään, ja miten tämän ihmisen ääni kantaa läpi vuosien muistuttaen meitä ihmismielen kauneudesta.

Anna Lappalainen tuotiin ensimmäisen kerran Kellokosken mielisairaalaan 30-luvulla 34-vuoden iässä. Hänellä diagnosoitiin skitsofrenia ja maanis-depressiivisyys (nyk. kaksisuuntainen mielialahäiriö). Anna Lappalainen löysi oman keinon kestää sairautensa ja sairaalan harmaa arki: hän kuvitteli olevansa kuninkaallinen – prinsessa. Sairaalan johdon vastusteluista huolimatta Prinsessa valloitti persoonallaan kyläläiset, ja niin oli hoitohenkilökunnankin lopulta myönnettävä, että Anna Lappalainen oli aito prinsessa.

Anna Lappalainen eli prinsessana Kellokosken sairaalassa 52 vuotta ja kuoli Nikkilän sairaalassa vuonna 1988, mutta hänen legendansa jää elämään: hänelle on pystytetty muistomerkki; tänä vuonna valmistuu Prinsessasta kertova elokuva ja kirja; ja Mielenterveyden keskusliitto on käynnistänyt koulukampanjan, jossa Kellokosken Prinsessan esimerkin avulla pyritään opettamaan koululaisille suvaitsevaisuutta. Erilaisuus on kauneutta.

Näyttely on toteutettu yhteistyössä Art Films Productionin , Kellokosken sairaalan, Like Kustannuksen ja Mielenterveyden keskusliiton kanssa. Näyttelyn tukijana on Raha-automaattiyhdistys.

Saila ja Timo Turkka
Tytöstä naiseksi – lapsesta äidiksi

Valokuvanäyttely
14.5.-18.6.2010

Äiti sairastuu synnytysmasennukseen, äidin voimat loppuvat ja hän uupuu. Koko elämä tuntuu romahtavan, tunnelin päässä ei näy valoa. Onko tämä normaalia? Olenko ainut joka kokee näin? Mistä apua ja ymmärrystä? Hiljalleen alkaa toipuminen, valo palaa tunnelin päähän. Toipumisen tarvitaan aikaa, lääkkeitä ja psykoterapiaa. Voimauttava valokuvaus puolison kanssa saa aikaan ihmeitä ja auttaa parantumisessa huimasti.

Avajaiset perjantaina 14.5. klo 13–19.

Vapaa pääsy.

Tervetuloa!