Palvelut aina turvattava
Kuluvan kevään ykköspuheenaiheita Suomessa on kuntauudistussuunnitelmat. Monet pelkäävät, että kuntia yhdistämällä palvelut karkaavat suurempiin taajamiin, kauemmas omasta asuinympäristöstä. Pelätään myös lähidemokratian puolesta. Joillakin paikkakunnilla vastustus perustuu paljolti tunteeseen.
Palvelujen turvaaminen ei ole kunnan koosta kiinni, vaan sen virkamiesten ja päättäjien toimista. Sosiaali – ja terveyspalvelut ovat jo nyt harvaan asutuilla seuduilla usein kovin kaukana. Ja vaikka esimerkiksi terveyskeskus pienellä paikkakunnalla vielä olisikin, lääkärin apua ei ole ehkä joka arkipäivä saatavilla.
Pienten paikkakuntien asukkaat tuntevat usein toisensa jo sukupolvien ajoilta. Ihmiset ovat kiintyneitä omaisiinsa, läheisiinsä, maahansa, kyläänsä, omaan lähiyhteisöönsä. Siitä on suurta apua arjen sujumisessa varsinkin silloin, jos tulee sairautta tai muuta vaikeutta. Lähiyhteisö ei katoa minnekään, vaikka kuntia yhdistettäisiinkin, jos sitä vaalitaan. Lähidemokratiaakin on mahdollista toteuttaa – ehkä vain erilaisessa muodossa kuin nykypäivänä.
Suuremmasta kuntakoosta voi siinä mielessä olla hyötyä, että kuntalaiset saavat enemmän asiantuntemusta käyttöönsä. Jos pienellä paikkakunnalla on esimerkiksi vaikea lastensuojelutapaus kerran kymmenessä vuodessa, sen virkamiehillä, joilla on hyvin laaja toimenkuva, ei ehkä ole kokemusta asian hoitamisesta. Suuremmissa yksiköissä eri viranhaltijoilla on mahdollisuus erikoistua ja saavuttaa parempi ammattitaito.
Kunnan elinvoimaisuus takaa parhaiten myös hyvät sosiaali- ja terveys palvelut – oli kunta suuri tai pieni. Joissakin tapauksissa kuntien yhdistäminen voi olla tästä syystä hyvä asia, toisissa taas ei. Kunnan koosta riippumatta palveluista päättävät aina ihmiset. Heillä toivoisi olevan paitsi järkeä, tietoa ja viisautta, myös nykyistä enemmän ymmärrystä siitä, että laadukkaiden ja tavoitettavissa olevien peruspalvelujen turvaaminen kaikille on ihmisoikeuskysymys: siitä ei saa tinkiä.
