Väkivalta on toisen alistamista. Se voi olla henkistä tai fyysistä. Henkinen eli psyykkinen väkivalta on muun muassa toisen nimittelemistä, mitätöintiä, uhkailemista, kiristystä, puhelimen tai sähköpostin tutkimista ja muista ihmissuhteista eristämistä.
Jokainen päättää itse omasta kehostaan ja siitä, kuka siihen voi koskea ja miten. Jos ei pidä jostakin, on sanottava ei. Toisen on myös uskottava se. Tässä kulkee raja. Kenenkään ei ole myöskään pakko tehdä mitään, mitä ei itse halua. Jokaisella on itsemääräämisoikeus, mikä tarkoittaa että jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan.
Fyysinen väkivalta merkitsee toisen fyysisen koskemattomuuden loukkaamista, toisen kehon satuttamista. Se voi olla esimerkiksi lyömistä, tönimistä, hiuksista vetämistä, liikkumisen estämistä, kuristamista tai potkimista. Pahoinpitely on rikos. Vaikka kehoon ei jäisikään esimerkiksi mustelmia, väkivalta on väärin. Pahimmillaan pahoinpitely aiheuttaa uhrille niin vakavat vammat, ettei hän selviä hengissä.
Lievä pahoinpitely läheistä ihmistä kohtaan on nykyään virallisen syytteen alainen. Se merkitsee, että syyte väkivallantekijää kohtaan voidaan nostaa, vaikka uhri ei sitä haluaisikaan. Tämä on hyvä asia, koska usein uhri pelkää, eikä kerro väkivallasta tai vähättelee väkivaltaa.
Ulkopuolisen voi olla vaikea huomata väkivaltaa. Näin on erityisesti henkisen väkivallan kohdalla.
