Kiusaaminen on ryhmäilmiö. Kiusaamisessa ryhmän kesken on erilaisia rooleja.
Kiusaamistilanteen rooleja ovat:
• kiusattu eli uhri
• kiusaaja
• kiusaajan apuri: ei itse aloita kiusaamista, mutta osallistuu siihen ja avustaa
• vahvistaja: kannustaa kiusaajaa tai esimerkiksi nauraa
• puolustaja: on uhrin puolella ja yrittää lopettaa kiusaamistilanteen
• ulkopuolinen: tietää tai näkee kiusaamisen, mutta ei tee mitään
Uhri voi olla passiivinen, provosoiva tai aggressiivinen. Passiivinen kiusattu ei reagoi kiusaamiseen eikä näytä ulospäin, että kiusaaminen sattuu. Hän ei myöskään kosta kiusaamista, vaan vetäytyy tilanteesta. Provosoiva uhri sen sijaan voi yllyttää kiusaajaa esimerkiksi häiritsemällä luokkakavereita. Aggressiivinen uhri puolestaan ryhtyy vastahyökkäykseen.
Kiusaajalla on vahva vaikuttamisen taito, mutta empatia ja toisten huomioon ottaminen on vaikeaa. Kiusaamisesta voi myös tulla tapa, jonka avulla käytetään valtaa. Usein ajatellaan, että kiusaaja on itsevarma ja dominoiva, mutta vahva ulkokuori voi myös peittää kiusaajan omat ongelmat.
Moni ei tule ajatelleeksi, että jos havaitsee kiusaamisen, mutta ei reagoi siihen, niin tulee huomaamattaan hyväksyneeksi kiusaamisen. Moni voi myös pelätä, että jos puuttuu asiaan, voisi itsekin joutua kiusatuksi. Opettajilla on kuitenkin velvollisuus puuttua kiusaamiseen.
