Koulusurmat ovat pelottavia, ahdistavia ja vaikeita asioita käsitellä, mutta juuri siksi niistä pitää puhua. Jokelan ja Kauhajoen surmat olivat odottamattomia ja tapahtuivat nuorille tutussa paikassa, minkä takia ne ovat erityisen ahdistavia. Ne ovat kuitenkin poikkeavia ja harvinaisia tapahtumia, mutta ne koskettavat silti syvältä ja aiheuttavat surua.
Ihmiset reagoivat vaikeisiin asioihin eri tavoin; toiset vaikenevat, toiset haluaisivat puhua, mutta eivät tiedä kelle puhua. On erittäin tärkeää, että voi puhua jollekin ja että joku on kiinnostunut kuuntelemaan ja tukee. Suomessa ei yleensä ole keskusteltu vaikeista asioista suoraan, vaan esimerkiksi väkivallasta puhuminen on tabu. Väkivallasta kuitenkin pitää puhua ja asian työntäminen pois ei vie sitä pois.
Taustalla useita tekijöitä
Sekä Kauhajoen että Jokelan surmaajille on ollut yhteistä koulukiusattuna olo, aseharrastus, väkivallan ihannointi, mielenterveyden ongelmat ja vaikeudet ratkaista ristiriitatilanteita ja selviytyä stressistä ja turhautumisesta. Mikään näistä ei kuitenkaan yksistään selitä tapahtunutta. On puhuttu paljon, että koulusurmien jälkeen huomio on kiinnittynyt vain ampuma-asekieltoon; mielenterveyshoidon tehostaminen on jäänyt pois uutisotsikoista, vaikka molemmat surmaajat olivat hakeneet hoitoa ongelmiinsa, mutta hoito oli ollut riittämätöntä.
Lue lisää:
Turvaa yhteisöllisyydestä
Netissä hyvää ja huonoa
Neuvoja kasvattajille
Kysymyksiä:
• Kun kuulit koulusurmista, aloitko pelätä? Mitä tunteita se sinussa herätti? Oletko puhunut asiasta? Oletko päässyt pelostasi yli vai haluaisitko vielä käsitellä asiaa?
• Kuka sinua on auttanut käsittelemään asiaa?
Lisätietoa:
Jokelan koulusurmien tutkintalautakunnan raportti
Kauhajoen koulusurmien tutkijalautakunnan raportti
Suomalaisen tiedeakatemian tutkimus koulusurmista
Nuorisotutkijoiden näkökulmia koulusurmista
