Yksinäisyys voi olla tilapäistä tai pitkäaikaista. Joskus se liittyy johonkin tilanteeseen. Ohimeneviä yksinäisyyden tunteita on jokaisella. Yksinäisyyteen voivat vaikuttaa niin sisäiset kuin ulkoiset syyt. Sisäisiä syitä ovat esimerkiksi persoonallisuuden piirteet kuten ujous, ulkoisia tekijöitä voivat olla vieras asuinympäristö tai kiusaaminen.
Yksinäisyys voi olla myös sosiaalista tai emotionaalista. Sosiaalinen yksinäisyys johtuu sosiaalisen verkoston puutteesta tai siitä, ettei koe kuuluvansa mihinkään ryhmään. Nuoret toivovat, että heidät otettaisiin useammin mukaan ryhmään tai toimintaan. He voivat kokea, ettei heitä hyväksytä tai arvosteta. Emotionaalinen yksinäisyys puolestaan johtuu siitä, ettei ole ketään läheistä ystävää, jonka kanssa voisi puhua mistä tahansa. Se voi johtua myös läheisen suhteen menettämisestä.
Yksin oleminen ja yksinäisyys eri asioita
Yksin oleminen ei aina merkitse yksinäisyyttä, vaan yksin oleminen ja yksinäisyyden kokeminen ovat eri asioita. Jokainen voi kaivata joskus omaa rauhaa tai aikaa olla yksin. Vapaaehtoinen yksinolo antaa mahdollisuuden itsetutkiskeluun ja tukee itsenäisyyttä, mutta negatiivinen yksinolo eli yksinäisyys on ahdistavaa.
Myös parisuhteessa voi kokea yksinäisyyttä. Parisuhteen ajatellaan tarjoavan läheisyyttä, rakkautta ja tukea. Jos nämä puuttuvatkin suhteesta, yksinäisyys voi tuntua vielä raskaammalta ja ahdistavammalta.
