Yhteiskuntatieteiden tohtori Markku Salon ja yhteiskuntatieteiden maisteri Mari Kallisen "Yhteisasumisesta yhteiskuntaan?" on ensimmäinen laaja suomenkielinen tutkimus mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden tilasta ja tulevaisuudesta. Se perustuu yli 300 asumisyksikön kyselytutkimukseen ja noin 50 mielenterveyskuntoutujan elämäntarinahaastatteluun.
Asumispalvelut eivät palvele kuntoutumista
Mielenterveyskuntoutujille tarkoitettuja asumispalveluita järjestävät kunnat, sairaanhoitopiirit, yksityiset yritykset ja osakeyhtiöt sekä järjestöt ja säätiöt. Tutkimukseen osallistui noin puolet mielenterveyskuntoutujille tarkoitetuista asumispalveluyksiköistä. Vastausten perusteella voidaan laskea, että asumispalveluyksiköissä asuu noin 6 700 mielenterveyskuntoutujaa eli huomattavasti enemmän kuin aiemmin on arvioitu.
Tutkimuksen hätkähdyttävin tulos on se, kuinka huonosti asumispalveluyksiköt tukevat psyykkisestä sairaudesta kuntoutumista. Asumispalveluyksiköissä asuu keskimäärin 12 asukasta, joista vuosittain vain yksi muuttaa omaan asuntoonsa. Yli puolesta tutkimukseen osallistuneesta asumispalveluyksiköstä ei yksikään asukas ollut päässyt omaan asuntoonsa vuoden sisällä.
Koulutukseen osallistui vain 8 prosenttia asukkaista ja työssä kävi vain 3 prosenttia. Asumispalvelut eivät muutenkaan tue riittävästi asukkaidensa aktiivisuutta. Järjestötoimintaan osallistui vain 14 prosenttia asukkaista ja yli puolesta asumispalveluyksiköstä ei järjestötoimintaan osallistunut yksikään. Tutkimukseen osallistuneet asumispalveluyksiköiden asukkaat olivat työikäisiä.
– Asumispalveluiden ideologinen lähtökohta on, että niiden pitäisi olla kuntouttavia. Näyttää kuitenkin siltä, että monissa asumispalveluyksiköissä asukkaat ovat lähinnä säilössä, sanoo tutkija Markku Salo
Tutkimuksen kvalitatiivisessa osassa haastateltiin asumispalveluiden käyttäjiä. Haastatteluista kävi ilmi, että kuntoutuminen on mahdollista, jos asumispalvelut ovat laadukkaita.
– Useat haastatelluista ovat siirtyneet omaan asuntoonsa ensimmäisen kerran elämässään. Heistä on tullut aktiivisia kansalaisia. Osa on jopa työelämässä, Salo kertoo.
– Kuntoutuminen on kuitenkin mahdollista vain, jos kuntoutujaa lakataan pitämästä alaikäisenä aikuisena ja rohkaistaan ottamaan vastuu omasta elämästään.
Asumispalveluiden kilpailuttaminen ei ole ratkaisu
Tutkimuksessa otetaan kantaa myös asumispalveluiden kilpailuttamiseen.
– Asumispalveluiden kilpailuttaminen ei ole ratkaisu palveluiden laadun ongelmiin, Salo sanoo.
– Kilpailuttamisen tekee hankalaksi se, että laatuerot eri asumispalveluyksiköiden välillä ovat hyvin suuret. Tutkimuksen tuottamien laatukriteerien perusteella erot parhaimpien ja huonoimpien yksiköiden välillä ovat lähes seitsenkertaiset. Myös alueelliset vaihtelut ovat suuret.
Esimerkiksi asumispalveluyksiköiden huoneiden varustelutaso vaihtelee kovasti. Yli puolessa huoneista ei ole omaa wc:tä, suihkua, pesuallasta, jääkaappia tai ruoanlaittomahdollisuutta. Puolessa asumispalveluyksiköistä kuntoutujat asuvat kahden tai useamman henkilön huoneissa. Tavallisin huonekoko on 12 neliömetriä.
Asumispalveluiden laatua verrattaessa yksityisten ylläpitämät asumispalveluyksiköt pärjäsivät huonommin kuin kuntien ja järjestöjen ylläpitämät yksiköt. Ne sijaitsevat myös kauimpana palveluista kuten kaupoista, sosiaali- ja terveyspalveluista ja liikenneyhteyksistä.
Asumispalvelujen laatua tutkittiin myös osallistuvan havainnoinnin avulla. Tutkijat yllättyivät siitä kuinka erilaisia yksiköt olivat.
– Eri asumispalveluyksiköissä on erilaisia vahvuuksia. Millä perusteella kilpailuttaja tällaisessa tilanteessa voi valita parhaan palveluntuottajan?, Salo kysyy.
Uusi toimeentulomalli haastaa laitostamisen
Salo toteaa, että asumispalveluiden laatua ei voida ratkaisevasti kohottaa kilpailuttamalla. Hänen mielestään pitäisi luoda seutukunnallinen monien tuottajien palvelujärjestelmä, jossa eri asumispalvelumuodot täydentävät toisiaan.
– Oleellista on kuntoutujien ja heidän omaistensa todellinen osallistuminen mielenterveyspalveluiden suunnitteluun, tuotantoon ja arviointiin. Vertaistukeen perustuvat asumispalvelut ovatkin osoittautuneet toimivaksi vaihtoehdoksi, Salo toteaa.
– Työikäisten mielenterveyskuntoutujien siirtäminen eläkkeelle on suurin yksittäinen kuntoutumisen este. Sen vuoksi pitää luoda uusi toimeentulomalli, jossa mielenterveyskuntoutujan on mahdollisuus saada kuntoutumistuen lisäksi ansiotuloja.
Taulukoita:
