Tässä osiossa esitellään lyhyesti muutamia masennussairauteen ja työelämään liittyviä tutkimustuloksia.
1. Sosiaali- ja terveysministeriö/Masto-hanke 2008-2011:
Masennus vie eläkkeelle asiantuntijanaisia työuran loppupäässä
Mielenterveyden häiriöistä johtuvia eläkkeitä alkaa eniten 58–64-vuotiailla asiantuntija-ammateissa toimivilla naisilla. Valtaosa näistä työkyvyttömyyseläkkeistä johtuu masennuksesta. Sen sijaan nuorimmissa ikäryhmissä mielenterveyssyistä alkavissa eläkkeissä myös skitsofrenia ja muut psykoosit ovat yleisiä. Tiedot ilmenevät Ammatit ja työkyvyttömyyseläkkeet -tutkimuksesta, jossa selvitettiin eläkkeitä vuosina 1997–2006.
Asiantuntijatehtävissä masennus korostuu eläkkeen syynä muita sairauksia enemmän. Työntekijäammateissa myös muut sairaudet, erityisesti tuki- ja liikuntaelinsairaudet, aiheuttavat merkittävästi työkyvyttömyyttä. Työkyvyttömyyseläkkeitä alkaa työntekijäammateissa kaksi kertaa enemmän kuin asiantuntijatehtävissä.
Erot eri ammattiryhmien välillä ovat pienempiä mielenterveyden häiriöihin perustuvissa eläkkeissä kuin tuki- ja liikuntaelinsairauksissa. Masennukseen perustuvia eläkkeitä alkoi naisilla enemmän kuin miehillä, mutta ammattien välillä on eroja. Työntekijäammateissa masennuseläkettä edelsi usein työttömyys. Asiantuntija-ammateissa yhteyttä työttömyyden ja näiden eläkkeiden välillä ei todettu.
Naiset ovat miehiä useammin osatyökyvyttömyyseläkkeellä. Se on käytetyin julkisen sektorin tehtävissä, kuten hoitoalalla sekä siivous- ja kiinteistön hoitotyössä.
Kuntoutussäätiön ja Eläketurvakeskuksen toteuttama Ammatit ja työkyvyttömyys -tutkimus on osa masennusperäisen työkyvyttömyyden vähentämiseen tähtäävää Masto-hanketta. Tutkimustulosten perusteella Masto-hankkeen keväällä 2011 julkistettavassa loppuraportissa tehdään suosituksia työkyvyttömyyden vähentämiseksi.
Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote
2. Työsuojelurahasto:
Työyhteisön toimivuuden edistäminen työterveyshuollon toimintana. Maria Rautio, Työterveyslaitos, Hyvät käytännöt ja osaaminen – osaamiskeskus, 2009.
Työyhteisön toimivuus vaikuttaa työntekijöiden jaksamiseen ja hyvinvointiin. Toimivuuden edistämisellä tarkoitetaan tutkimuksessa kaikkia toimenpiteitä, joilla lisätään työn hallinnan edellytyksiä ja vähennetään työn sujumisen esteitä.
Ne työterveyshuollot, jotka olivat aidosti lähteneet etsimään ratkaisuja tunnistettuihin ongelmiin, onnistuivat useissa tapauksissa löytämään niitä ja vahvistamaan työyhteisöjen hyvinvointia omalta osaltaan. Työnantajien mielestä työterveyshuolto voi auttaa ja tukea työyhteisöä ja esimiehiä ratkaisemaan erilaisia ongelmatilanteita.
Työterveyshuoltojen kohtaamat työyhteisötilanteet olivat hyvin moniulotteisia. Huollot kokivat, ettei muutoksista työpaikoilla saatu tietoa tarpeeksi ajoissa. Työterveysyksiköillä ei näyttänyt olevan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta selkeitä toimintamalleja työyhteisöjen toimivuuden edistämiseen.
Työoloissa ja työikäisten terveydessä Suomessa on tapahtunut myönteistä kehitystä, kun tarkastellaan pitkällä aikavälillä. Samanaikaisesti kuitenkin aikapaine ja stressi, työhön liittyvät muutokset ja epävarmuus kuormittavat noin puolta työvoimasta. Työterveyshuollon uudeksi työn kohteeksi on noussut työn psyykkisen kuormittavuuden vähentäminen ja työyhteisöongelmien ehkäisy.
Tutkimukseen osallistuneet kokivat työtapojensa selkeytyneen.
Yksilön kanssa tehtävän työn kautta koettiin saatavan paljon merkityksellistä tietoa yhteisön tilasta.
Työterveyshuolto ei voi sitoutua erittäin pitkäkestoisiin kehittämishankkeisiin. Suositeltavaa on, että työterveyshuolto toteuttaa tarvittaessa lyhyitä interventioita, joiden lähtökohtana on työpaikkaselvityksestä ja riskinarvioinnista saatu tieto, sen analyysi ja terveydellisen merkityksen arviointi.
Työuupumuksen yhteys terveyteen -väitöskirja. Kirsi Ahola, Helsingin yliopisto, 2007.
Väitöskirjan mukaan työuupumusta voidaan pitää terveyttä vaarantavana työstressin hälytysmerkkinä, mutta se muodostaa erilaisen riskin miesten ja naisten terveydelle.
Työuupumus on yhteydessä tuki- ja liikuntaelinsairauksin naisilla ja sydän- ja verenkiertoelinten sairauksiin miehillä näiden sairausryhmien tavallisten riskiryhmien ohella. Lisäksi työuupumuksella on yhteyttä masennus- ja ahdistushäiriöihin sekä alkoholiriippuvuuteen sekä miehillä että naisilla.
Kuormittavaa työtä tekevillä oli useammin työuupumusta tai masennushäiriö kuin vähän kuormittavaa työtä tekevillä.
Työelämän henkisen laadun johtaminen
Länsi-Uudenmaan Osuuspankissa kehitettiin vuorovaikutustaitoja. Arto Lahtinen/Länsi-Uudenmaan Osuuspankki ja Trygve Roos/Facinet Oy, 2004.
Pankki hyödynsi henkistä valmennusta työelämän laadun johtamiseen. Tavoitteena oli parantaa työelämän laatua, varmistaa ikääntyneen henkilöstön jaksaminen sekä saada aikaan parempi tasapaino työelämän ja yksityiselämän välille.
Keskeisenä osana hanketta oli valmennusohjelma, johon oli liitetty henkilökohtaisia ratkaisukeskeisiä interventioita. Ohjelman ja erityisesti interventioiden tavoitteena oli kehittää henkilökohtaisia ajattelu- ja toimintaprosesseja.
Kaikki osallistujat pitivät hyödyllisinä oppimiaan itserentoutumisen kykyjä eli ehdollistamista. Noin kaksi kolmasosaa osallistujista ilmoitti vuorovaikutustaitojensa parantuneen sekä tietoisuuden lisääntyneen siitä, mitä vuorovaikutustilanteessa tapahtuu ja miten siihen voidaan vaikuttaa.
Hoitajien masentuneisuuden ja työyhteisötekijöiden väliset yhteydet -väitöskirja. Kaija Suonsivu, Tampereen yliopisto, 2003.
Väitöstutkimuksen taustana on terveydenhuollon toimintaympäristöjen ongelmien ja terveydenhoitotyöntekijöiden henkisen masennusoireilun oletettu lisääntyminen 1990-luvulla. Kohteina olleissa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin viidessä sairaalassa toteutettiin myös erilaisia rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia mainittuna aikana. Muutosten seurauksena organisaatioiden henkilöresursseja supistettiin, ja määräaikaisten osuus kasvoi. Sijaistyövoimaa käytettiin myös aiempaa vähemmän. Organisaatioiden ilmapiirin todettiin huonontuneen.
Tutkimustulosten mukaan masennuksen syyt olivat pääasiassa työelämään liittyviä, työyhteisöllisiä, työstä johtuvia tai organisatorisia. Hallitsematon muutos oli vahvasti yhteydessä koettuun masennukseen. Johtamistoimien kuten suunnittelun, päätöksenteon, toiminnan organisoinnin ja arvioinnin koettiin vaikuttavan sekä välittömästi että välillisesti masennukseen.
Työntekijät esittivät runsaasti erilaisia toiveita masennuksen ehkäisemiseksi, muun muassa konkreettisia tukitoimia kuten kuntoutusta ja virkistystä. Johdolta toivottiin oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoista suhtautumista. Esimiestyössä korostettiin tunteitten huomioon ottamista. Organisaatioiden arvot ja asenteet kaipasivat myös monien mielestä uudistamista.
Lähde: tsr.fi
3. Työterveyslaitos:
Sirkku Kivistö, Eila Kallio, Greta Turunen: Henkisen hyvinvoinnin ja mielenterveyden edistäminen työssä.
Kaksitoista ehdotusta työterveyshuolto- ja työsuojeluhenkilöstön käyttöön:
- Tarvitaan visio
- Tarvitaan tekijät
- Tarvitaan mallit terveysvaarojen torjumiseksi ja voimavarojen kehittämiseksi
- Tarvitaan tiedon viemistä käytäntöön
- Tarvitaan neuvotteluajat
- Tarvitaan toimintaa ja sovitut pelisäännöt
- Tarvitaan oikeaa ajoitusta
- Tarvitaan ehkäisevän työn ja edistävän työn osaamista henkisen hyvinvoinnin kysymyksissä
- Tarvitaan henkisen hyvinvoinnin edellytysten arviointia
- Tarvitaan muutoksen vaihemalli henkisen hyvinvoinnin edistämistyöhön
- Tarvitaan muutosvaiheisiin sovitettua asiantuntijatukea
- Tarvitaan huolelliseen tilannearviointiin pohjautuvaa vaikuttavaa toimintaa
”Terve mieli työssä – sairauspoissaolot hallintaan työpaikan, työterveyshuollon ja kuntoutuksen yhteistyöllä”. Sosiaali- ja terveysministeriön ESR-hanke S01914.
Työterveyslaitos, Helsinki 2008.
Työterveyskirje työsuojeluhenkilöstölle: Suojele mieltä
Henkistä hyvinvointia tukeva toiminta työpaikoilla on selkeää ja käytännönläheistä työtä. Työsuojelussa käytetty periaate, jonka mukaan päättäjät, asiantuntijat ja työntekijät osallistuvat yhdessä työolojen kartoittamiseen, on tehokas työskentelytapa.
Puhutaan työn mielenterveysvaikutusten arvioinnista (MIVA-kehys).
MIVA-kehyksen avulla tarkasteltavat alueet työoloissa:
1. Asiakokonaisuuksien hallinta
2. Henkinen kuormituskestävyys ja palautumiskyky
3. Sosiaalinen kuormituskestävyys ja palautumiskyky
4. Osallistuminen ja syrjäytymisen ehkäisy
Työterveyskirje esimiehelle: Mitä on hyvä ottaa huomioon masennuksesta johtuvien sairauspoissaolojen hallinnassa?
Työhönpaluu on siirtymävaihe, jolloin tilannetta arvioidaan uudelleen entisen pohjalta.
Esimies voi kutsua koolle työterveysneuvottelun, missä työntekijä, työterveyshuollon edustajat ja esimies neuvottelevat tarvittavista ratkaisuista ja toimenkuvista.
Paluuvaiheen tehtävänkuvasta sopimiseen on olemassa monia perusteita, esimerkiksi turvallisuus. On tehtäviä, joista työntekijä pystyisi tekemään, mutta joita hänen ei vielä pidä tehdä; esimerkiksi hoitoalalla vaativimmat asiakastilanteet.
Puhutaan kestokyvyn kasvattamisesta, kun huono kunto huolettaa työntekijää ja vaikeuttaa työntekoa.
Esimies ja työtoverit ovat tässä vaiheessa tärkeitä tiedonvälittäjiä palaajalle. Odotukset, että palaaja palaisi ”täysin kunnossa”, eivät ota huomioon sairaudesta toipumisen kokonaisprosessia.
Paluuta on hyvä valmistella jo sairausloman aikana.
Masennuksen toipumisvaiheessa työntekijän kuormituskestävyys on hyvä ottaa huomioon.
Poissaolon jälkeen työntekijällä on edessään monia asioita, joihin olisi tartuttava. Jäsentämällä ruuhkautunutta työtilannetta esimies vähentää alun kuormittavuutta ja auttaa löytämään hyvän työrytmin.
Myönteinen palaute arkisissa asioissa työn lomassa auttaa paluun siirtymävaiheessa.
Työpaikan hyvät käytännöt, kokousten hyvä valmistelu ja selkeys auttavat palaajaa pääsemään mukaan yhteiseen päätöksentekoon.
Paluuvaiheen tehtävänkuva on yleisnimitys sairauslomien jälkeisille järjestelyille työssä. Usein ei tarvita enempää kuin keskustelu esimiehen ja työntekijän välillä ja työntekijä löytää tavan, miten tarttua työhön ja rytmittää sitä. Keskustelussa on hyvä luoda näköala myös tulevaan ja määritellä toivottu työkyky mahdollisimman konkreettisesti.
4. Eläketurvakeskus:
Miksi masennus vie eläkkeelle? Raija Gould, Harri Grönlund, Riitta Korpiluoma, Heidi Nyman ja Kristiina Tuominen. Eläketurvakeskuksen raportteja 2007: 1
Vuonna 2006 työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyi masennuksen vuoksi 3 892 henkilöä. Lukumäärä oli puolitoistakertainen 1990-luvun puoliväliin verrattuna. Myös masennukseen perustuvien työkyvyttömyyseläkkeiden eläkemeno kasvoi: vuonna 2006 se oli 398,9 miljoonaa euroa, puolitoistakertainen vuoteen 1998 verrattuna.
Vaikka masennus näyttää aiheuttavan aiempaa enemmän työkyvyttömyyttä, masennukseen liittyvät suomalaiset tutkimustulokset viittaavat siihen, että masennus sairautena ei ole yleistynyt.
Arjen hyvinvoinnin murros ja työn muuttuminen lienevät osatekijöitä masennuksen aiheuttaman työkyvyttömyyden ilmenemisessä. Pitkittäistutkimusten mukaan esimerkiksi vaikutusmahdollisuuksien puute, kova kiire, kokemus kiusaamisesta ja vähäinen oikeudenmukaisuus lisäävät mielenterveysongelmien riskiä. Työ voi kuitenkin myös tukea mielenterveyttä ja vastaavasti työn puuttuminen lisätä psyykkistä oireilua. Lisäksi työelämän käytännöillä on suuri merkitys masennuksen jälkeisessä työhön palaamisessa: luottamus, tuki ja työn muutosmahdollisuudet auttavat työhönpaluun onnistumisessa.
Tutkimuksen mukaan masennuksen hoidossa, palveluketjujen sujuvuudessa ja kuntoutuksen toimivuudessa on puutteita, jotka vaikuttavat työkyvyttömyyden pitkittymiseen. Hoito ei aina ole intensiivistä eikä lääkitys optimaalista, ei-lääkinnällinen hoito puuttuu usein kokonaan, hoito alkaa liian myöhään ja keskeytyy liian nopeasti. Eri toimijoiden välisessä yhteistyössä on ongelmakohtia, ammatillista kuntoutumistarvetta ei aina havaita eikä masennuspotilaiden työhönpaluu kuntoutuksen jälkeen onnistu yhtä hyvin kuin muiden kuntoutujien.
Mielenterveysongelmiin liittyvän työkyvyttömyyden ehkäisyssä tärkeitä asioita ovat ennaltaehkäisevät ja tukevat työelämän käytännöt sekä työssä jatkamista tukeva hyvä hoito ja kuntoutus. Näitä asioita on pyritty edistämään mm. valtakunnallisten ohjelmien ja työhyvinvointitoiminnan avulla sekä kehittämällä masennuksen hoitokäytäntöjä ja uusia työllistymismuotoja mielenterveyskuntoutujille.
Työkyvyttömyysasiain neuvottelukunta teki selvityksen perusteella toimenpide-ehdotuksia. Neuvottelukunta ehdotti mm. ammatillisen kuntoutuksen ja osatyökyvyttömyyseläkkeen käytön lisäämistä mielenterveystapauksissa ja psyykkisen tuen painottamista työpaikkakuntoutuksessa. Ehdotuksissa korostetaan myös eläkejärjestelmän ja terveydenhuoltojärjestelmän yhteistyön lisäämistä, sairauspoissaolokäytäntöjen kehittämistä, hyvän hoidon edistämistä, kuntoutuksen näkökulman painottamista ja työelämän hyvien käytäntöjen levittäminen.
Lähde: Raportin tiivistelmä
