Psykologi Aku Kopakkalan mukaan masennus on normaali seuraus vastoinkäymisistä ja kohtaloniskuista.
Tavallisesti masennus ilmenee surun, toivottomuuden tai huonommuuden tunteina. Niitä ei haluaisi kokea, mutta tuntuu, ettei niihin voi tahdollaan vaikuttaa. Useimmiten kokemus menee pian ohi. Synkkä mieliala ja ilottomuus voi kuitenkin jatkua viikkojen ajan. Silloin kyseessä on varsinainen masennus eli depressio.
Masennukseen liittyy kohtuutonta alemmuudentunnetta, syyllisyyttä, häpeää ja toivottomuutta. Kehon olo muuttuu raskaaksi. Elämä tuntuu pysyvästi ilottomalta. Sureva on menettänyt jotain tärkeää maailmastaan. Masentunut on hukannut kaiken ilon ja hyvän.
Masentuneelle elämänilo ja uteliaisuus katoavat. Itsetunto heikkenee. Univaikeudet piinaavat. Syyllisyys, ahdistus ja tuskaisuus valtaavat tunne-elämän ja ajattelun. Tilaan liittyy kärsimys ja sairaudentunne. Jännittyneisyys, rauhattomuus ja pelokkuus voivat hallita käyttäytymistä. Elämästä ja itsestäkin tulee vieras ja outo.
Depressio on myös fyysisesti kivulias tila. Siihen voi liittyä vaikkapa päänsärkyä, sydämentykytystä, lihaskipuja, vatsavaivoja ja ihon kuivumista. Ympäristö voi huomata masennuksen jahkailuna ja aikaansaamattomuutena. Henkilö on ärtynyt, tuskainen, stressaantunut ja äkkipikainen. Psyykkisille ongelmille tyypillisen itsekeskeisyyden vuoksi muiden on vaikea kestää depressiivistä henkilöä. Masentunut on äärimmäisen tarvitseva, mutta hän ei saa tarjotusta tuesta otetta.
Depressio eri muodoissaan aiheuttaa maailmanlaajuisesti enemmän sairautta ja toimintakyvyn menetyksiä kuin mikään muu yksittäinen sairaus.
Kuka tahansa voi masentua.
Paraneminen
Masennus kuluttaa itsensä loppuun ja häviää tietyn ajan kuluttua. Kuten sureva suree surunsa, niin myös masentunut kamppailee aikansa, ja eräänä päivänä hän huomaa kaiken olevan helpompaa. Tämä aika on kuitenkin tuskainen, painajaismainen ja kivulias.
Hoitamaton depressio kestää yleensä ½ - 2 vuotta. Pitkittynyt masennus on tuskaista ja toivottomuuden tunne vallitseva. Osa ajattelee ja suunnittelee itsemurhaa.
Masennusta pitää hoitaa mahdollisimman pian, määrätietoisesti ja tehokkaasti.
Antidepressiiviset reseptilääkkeet ja psykoterapia ovat eniten suositeltuja masennuksen hoitomuotoja. Psykoterapiaa on kuitenkin tarjolla vähän ja sen hinta on kova, joten lääkkeistä on tullut vakiohoito. Valitettavasti lääkkeiden vaikuttavuus on niin huono, ettei ainakaan pelkkää lääkereseptiä voi mitenkään pitää riittävänä ja asianmukaisena depressionhoitona.
Lääkehoito ja psykoterapia ovat tutkimuksissa suunnilleen yhtä tehokkaita masennusoireiden poistamisessa. Terapialla tulokset ovat jonkin verran pysyvämpiä ja riski masennuksen uusimisessa on pienempi.
Tutkimustulosten mukaan depressioissa, joissa potilaalla on taustalla ilmeisiä traumoja lapsuudesta, psykoterapia auttaa selvästi enemmän kuin lääkkeet. Toisaalta tilanteissa, joissa taustalle ei näytä olevan traumaattisia kokemuksia, lääkkeet toimivat paremmin.
Lääkkeiden ja psykoterapian yhteiskäytön vaikuttavuus on yleensä suurempi kuin kummankaan yksin. Hoitosuhteen laadulla, eli hoitavan henkilön ja potilaan vuorovaikutuksella, on tutkimuksissa havaittu olevan ratkaisevan suuri merkitys, sekä terapian että lääkehoidon tuloksellisuudessa.
Sosiaalinen tuki olisi tarpeen kaikille masentuneille.
Alkoholi ja masennus
Alkoholia ei kannata juoda kuin hyvällä tuulella ollessaan. Depression väijyessä alkoholi tarjoaa petollisen keinon saada hetkellistä helpotusta. Alkoholin nauttimisen jälkeinen laskuhumala ja krapula ovat kuitenkin kohtuuttoman ikäviä. Nukkuminen ei oikein onnistu ja unenlaatu on heikko. Ahdistus lisääntyy ja mieliala on entistä surkeammalla tolalla. Masennukseen liittyvät muisti- ja keskittymispulmat myös korostuvat. Krapula-ahdistukseen on sitten moni ottanut ”oloa korjaavan” ryypyn. Depression aikana riski alkoholiriippuvuuden syntymiseen on suuri.
Alkoholi vähentää mielialalääkkeen tehoa ja voimistaa sen haittavaikutuksia. Yhteisvaikutus voi lamaannuttaa keskushermostoa arvaamattomasti.
Olemassa oleva tunnetila useimmiten voimistuu alkoholin vaikutuksesta. Jos käyttää alkoholia, sitä tulee nauttia kohtuudella.
Hyvä hoito
Varhainen eläköityminen masennuksen vuoksi johtuu työelämän muutoksista. Työterveyslaitoksen raportti vuonna 2008 pitkällä sairauslomalla olevista kertoo että masennuksesta kärsivät miettivät kauan – kuukausia ja vuosia – jäisivätkö he sairauslomalle. Sairausloman voisi silloin ehkäistä.
Miettimisaikana työpaikka tai työterveyshuolto voisi auttaa. Avuksi olisi esimiehen osoittama kiinnostus, työpainetta vähentävät järjestelyt tai muut toimet.
Sairauslomalla tilanne muuttuu. Masentuneet irtautuvat työelämästä, katkaisevat yhteyden työpaikkaansa ja suhtautuvat epäillen työhön paluun mahdollisuuteen.
Masentunut ei halua palata työhön, jos kokemukset työelämästä ovat huonoja. Työhönpaluuseen vaikuttaa eniten se, kuinka selkeä ja vakaa odottamassa oleva työpaikka on. Pitkältä sairauslomalta palataan työhön viisi kertaa todennäköisemmin, jos työpaikan pysyvyys on taattu.
Lähde: Aku Kopakkala: Masennus. Edita Publishing Oy 2009
