Pakkohoidon laatua on kehitettävä, jotta voidaan kunnioittaa jokaisen ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta niin pitkälle kuin mahdollista. Pakkohoidon ja eristämisen käytäntöjä sairaaloissa tulee vähentää edistyksellisempien länsimaiden tasolle.
Itsemääräämisoikeuden rajoitusten täytyy perustua yksilöllisiin hoidollisiin syihin eikä niitä missään olosuhteissa saa käyttää rangaistuksena tai järjestystoimenpiteenä. Pakkokeinot ja rajoitukset tulee rajoittaa aina minimiin ja niitä tulee toteuttaa tarkkaan harkiten ja vasta viimeisenä keinona.
Asiakkaalla on itsellään ratkaisuvalta siitä, keihin sairaalan ulkopuolella oleviin hän haluaa pitää yhteyttä; näitä yhteyksiä tulee tukea.
Asiakkaalla tulee olla käytössään tehokkaat oikeussuojakeinot, kun hänen oikeuksiaan loukataan. Valittamista ei saa nähdä hoidon vastaisuutena, vaan siihen tulee suhtautua vakavasti asiakkaan ihmisoikeutena ja vastuun ottamisena itsestä. Pakkohoitoon määrätylle tulee lainsäädännöllä turvata ulkopuolinen tukihenkilö, joka voi toimia hänen uskottuna tukihenkilönään vielä kotiuttamisen alkuvaiheessakin.
Psykiatrisissa sairaaloissa on järjestettävä työtoimintaa, virkistystoimintaa ja harrastustoimintaa.
