Mielenterveyspotilaan perustarpeet kuten asunto, ruoka, vaatetus ja lämpö on tyydytettävä.
Työelämän ulkopuolella olevan toimeentulo on turvattava työttömyyskorvauksena, sairauspäivärahana, kuntoutustukena tai eläkkeenä eikä suinkaan harkinnanvaraisena ja tilapäiseksi tarkoitettuna toimeentulotukena. Tämän sosiaaliturvan tulee olla yksilöllistä eikä se saa olla riippuvainen työnteosta, vakuutusmaksuista tai perhesuhteista.
Taloudellisen perusturvan tulee olla riittävä, jotta sillä tulee toimeen. Jos vaikeavammainen ansaitsee työtuloa, sen ei tule pienentää hänen eläkettään.
Lääkkeiden omavastuuosuuksia määrättäessä tulee pitää huolta siitä, etteivät psyykenlääkkeitä käyttävät joudu muihin asiakkaisiin nähden kohtuuttomaan asemaan. Korvattavien lääkkeiden tukee kattaa erilaiset hoitotarpeet ja vaihtoehdot.
Jokaiselle on järjestettävä hänelle kuuluvat etuudet ja palvelut yhden luukun palveluperiaatteella. Tarvittaessa jokaista tulee opastaa palvelujen käyttämiseen ja omien oikeuksiensa puolustamiseen.
Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen tulee koskea mielenterveyspotilaita ja -kuntoutujia kuten muitakin vammaisia.
Psykiatrinen sairaalahoito on saatava maksuttomaksi.
