Yleensä tervehdykseen vastataan samalla tavalla kuin tervehditäänkin. Kun joku ojentaa kätensä ja sanoo päivää, ei ole oikein sopivaa sanoa vain "Moi" ja heilauttaa kättä. Miltä se tuntuu toisesta?
Tervehdykseen vastaaminen on joskus vähän vaikeaa. Kun toinen sanoo: Mitä sulle kuuluu?, hän saattaa vain haluta tervehtiä. Jos alat selittää kaikenlaista, mitä sinulle on tapahtunut, tervehtijä voi ihmetellä asiaa. Ehkä hän haluaisikin vain kuulla: ”Ihan hyvää, entä itsellesi.”
EU–kokouksissa on tapana käydä ennen varsinaisten asioiden käsittelyä ns. Small Talk eli pikkupuhetta. Se tarkoittaa, että puhutaan kaikenlaisista asioista ilman mitään suurempaa tarkoitusta. Tavallaan pikkupuhe on yksi tapa tervehtiä. Suomalaisia moititaan usein siitä, ettemme oikein osaa pikkupuhetta. Menemme liian suoraan vakaviin ja tärkeisiin asioihin. Jotkut ulkomaalaiset saattavat kokea tämän suoraviivaisuuden ikään kuin emme osaisi tervehtiä tai vastata tervehdykseen sopivalla tavalla. Suomalaisille sopiva pikkupuhe on puhe säästä. Siksi toista suomalaista on aina helppo tervehtiä aloittamalla puhe säästä.
Onko oppilailla oma pikkupuheensa? Mistä koulukaverit aloittavat yleensä juttelun?
Milloin tervehdykseen vastaaminen oikealla tavalla on erityisen tärkeää? Muistatko tilannetta, jossa oikea tapa vastata tervehdykseen olisi ollut historiallisesti tärkeää. Milloin vääränlainen vastaus tervehdykseen on puolestaan johtanut ongelmiin?
Kertokaa kavereittenne tavasta tervehtiä keskenään?
Kun oppilas tulee luokkaan ja sanoo "Moi", niin mitä muiden pitäisi tehdä? Pitäisikö kaikkien huutaa takaisin: "Moi", vai olla vaan hiljaa. Jos kaikki ovat vain hiljaa, tämä voi tuntua tervehtijästä kurjalta. Olisi parempi, jos kaikki vastaisivat tervehdykseen, vaikka se voisikin olla aika äänekästä. Eihän ole mitään järkeä tervehtiä ryhmää, ellei kukaan vastaa.
Voimmeko sopia luokassa omasta tervehdyksestä tai tervehdystavasta?
