Vertaistukiryhmissä (oma-apuryhmät) on mahdollisuus antaa ja saada tukea ihmisiltä, joilla on samanlainen elämäntilanne tai samankaltaisia kokemuksia.
Mielenterveysaiheisia vertaistukiryhmiä kokoontuu eri puolilla maata. Vertaistukiryhmät ja niiden tarjoama vertaistuki ovat Mielenterveyden keskusliiton jäsenyhdistysten koko toiminnan kulmakivi.
Vertaistukiryhmät ovat vapaamuotoisia, tavoitteellisia keskusteluryhmiä, joissa on keskimäärin 5–8 jäsentä ja joissa käsitellään ryhmäläisille yhteisiä aiheita. Ryhmät kokoontuvat tavallisimmin kerran viikossa, jotkut kahden viikon välein.
Ryhmät ovat maksuttomia ja niiden vetäjät ovat vapaaehtoisia, jotka ovat osallistuneet Mielenterveyden keskusliiton järjestämään ryhmänvetäjien koulutukseen.
Vertaistukiryhmien periaatteet
Vertaistukiryhmien toiminta perustuu tasavertaisuuteen ja luottamuksellisuuteen. Ryhmän kaikki jäsenet ovat keskenään tasavertaisia, myös ryhmän vetäjä. Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ryhmässä ja jäsenten on voitava luottaa siihen, ettei ryhmässä käsitellyistä asioista puhuta muualla.
Osa ryhmistä on määritellyt itselleen tarkan aihepiirin tai teeman, toiset toimivat ilman erityistä teemaa. Ryhmään osallistuminen ei edellytä lääkärin lähetettä tai diagnoosia, ryhmään tulon syyksi riittää oma kiinnostus.
Olennaista vertaistukiryhmän tuessa on, että se lähtee jäsentensä ajankohtaisista ja henkilökohtaisista tarpeista ja omista valinnoista eikä vallitsevista hoitokäytännöistä. Vertaistukiryhmään kuuluvien vertaisten tuki lähtee ajatuksesta, että tietyssä elämäntilanteessa eläneellä ja tiettyjä asioita itse kokeneella on näistä asioista asiantuntemusta, joka on ainutlaatuista ja jota muulla asiaan perehtymisellä ei voi saavuttaa.
Vertaistuen voi määritellä omaehtoiseksi, yhteisölliseksi tueksi sellaisten ihmisten kesken, joita yhdistää samankaltainen elämäntilanne, jonkinlainen kohtalonyhteys. Ryhmä, jonka tavoitteena on esimerkiksi helpottaa ryhmän jäsenien mielenterveysongelmia, on vertaistuki- tai oma-apuryhmä.
Vertaistukiryhmässä apua ei tarvitse anella eikä tyrkyttää. Auttaessaan muita auttaa myös itseään ja toisin päin. Apua ei välttämättä tietoisesti tarjota tai vastaanoteta lainkaan eikä avun saantia ja tarjontaa usein edes huomata. Vertaistukiryhmän kokoontumisissa ei mietitä, kuka auttaa ketä ja miten. Vertaistoiminnassa auttaminen ei välttämättä tarkoitushakuista, vaan itse itseään ruokkiva sosiaalinen prosessi.
Vertaistukiryhmiä
