Suomessa useimmat yksityissektorilla toteutettavat terapiat ovat pitkiä kognitiivisia psykoterapioita. On ollut jonkin verran keskustelua lyhytterapioiden ja pitkien psykoterapioiden tuloksellisuudesta, mutta tieteellisesti pätevää tutkimusta eripituisten terapioiden tehosta on olemassa hyvin vähän.
Tutkimusten mukaan psykoterapia on tuloksellista ja vaikutukset ovat positiivisia. Noin 80 % asiakkaista voi psykoterapian jälkeen paremmin kuin vastaavista ongelmista kärsivät ilman psykoterapiaa. Tuloksellisuuteen näyttää eniten vaikuttavan terapeutin ja asiakkaan toimiva yhteistyösuhde.
Psykoterapeutin persoonallisuus on aivan yhtä tärkeää kuin se, mitä suuntautumisvaihtoehtoa hän edustaa. Monilla terapeuteilla on koulutusta eri terapioista ja he yhdistävät niitä omaksi työtavakseen.
Psykoanalyysi
Psykoanalyysissä pyritään siihen, että potilaan tiedostamattomat pyrkimykset tulevat tietoisiksi, jolloin myös potilaan itseymmärrys lisääntyy. Potilas saa puhua vapaasti kaikista mielessään olevista ajatuksista ja mielikuvista analyytikolle.
Potilaan ei tarvitse erikseen varsinaisesti muistella lapsuuden tapahtumia. Varhaisiin ihmissuhteisiin liittyvät toiveet ja pelot tulevat esiin itsestään niissä tunteissa, joita potilas tuntee analyytikkoa kohtaan. Hoito kestää yleensä 4–7 vuotta ja tapaamisia on vähintään kolme kertaa viikossa.
Hoito soveltuu ihmiselle, joka on kiinnostunut tutkimaan omaa sisäistä maailmaansa ja puhumaan siitä. Hoito sopii esim. ahdistuksesta, masennuksesta, pakko-oireista, itsetunnon häiriöistä ja ihmissuhde- tai työelämän vaikeuksista kärsiville.
Pitkä psykoanalyyttinen psykoterapia
Potilas puhuu terapeutille tunteistaan. Epäselvistä tunteista puhuminen auttaa ottamaan niihin etäisyyttä ja etäisyys tunteisiin vähentää ahdistusta. Työskentelyn painopiste on psykoanalyysiä enemmän ajankohtaisissa elämän vaikeuksissa, kuten ongelmallisissa ihmissuhteissa, joita tosin pyritään ymmärtämään menneisyyden valossa.
Terapia soveltuu monenlaisten ongelmien kanssa työskentelyyn kuten masennus, erilaiset ahdistushäiriöt, psykosomaattiset tai psykoottiset oireet. Hoito kestää 2–5 vuotta ja tapaamiset ovat useimmiten kaksi kertaa viikossa.
Dynaaminen lyhytpsykoterapia
Aluksi valitaan, mihin ongelmaan keskitytään. Sitten valittu ongelma pyritään selvittämään kunnolla ja syvällisesti lyhyessä ajassa. Potilaan on tarkoitus jatkaa ongelmiensa kanssa työskentelyä vielä terapian loppumisen jälkeenkin. Hän opettelee soveltamaan terapiassa oppimiaan asioita arkipäiväänsä.
Hoidon käynnistyessä sovitaan käyntimäärä. Usein se on 12–40 käyntiä, tavallisimmin 20. Terapeutti ja potilas tapaavat yleensä kerran viikossa. Hoito voi keskittyä esim. johonkin potilaan sisäiseen ristiriitaan, ongelmalliseen ihmissuhteeseen tai stressaavaan elämäntilanteeseen.
Terapia soveltuu parhaiten henkilöille, joiden ongelma on kohtuudella rajattavissa. Se ei sovi psykoottisille eikä vaikeaa persoonallisuushäiriötä poteville potilaille. Terapialla hoidetaan esimerkiksi masennusta, paniikkihäiriötä, syömisongelmia ja psykosomaattisia häiriöitä.
Kognitiivinen psykoterapia
Kognitiivisessa psykoterapiassa pyritään löytämään ja selkiinnyttämään potilaan ajatusrakennelmia ja toimintatapoja. Potilaalla saattaa olla vääristyneitä, jäykkiä, ehdottomia tai jyrkkiä ajatuksia. Ne voivat olla kovin mustavalkoisia, miellyttämiseen pyrkiviä tai suorittamista korostavia.
Terapiassa pyritään löytämään itsetuntoa ja elämänhalua syövien ajatusten tilalle uusia ajatuksia ja näkökulmia. Lyhyt kognitiivinen terapia (10–20 kertaa) pyrkii parantamaan potilaan ongelmanratkaisutaitoja ja lisäämään selviytymiskeinoja. Pitkän kognitiivisen terapian tavoite on kehittää myös uudenlaisia tapoja kokea asioita ja uudistaa vuorovaikutussuhteita. Terapiassa tehdään erilaisia harjoituksia ja voidaan antaa myös kotitehtäviä.
Kognitiivinen terapia auttaa tehokkaasti esim. masennuksen, ahdistuneisuuden, paniikkihäiriön, sosiaalisten pelkojen ja syömishäiriön hoidossa. Lisäksi sillä hoidetaan mm. psykosomaattisia ongelmia, päihderiippuvuutta, persoonallisuushäiriöitä ja skitsofreniaa.
Kognitiivista terapiaa toteutetaan pääasiassa yksilöterapiana, mutta myös ryhmä-, pari-, perhe- ja lapsiterapiana. Yksittäinen terapeutti ei voi olla perehtynyt kaikentyyppisten häiriöiden hoitoon.
Gestaltterapia eli hahmoterapia
Gestaltterapian mukaan ihmistä ahdistaa se, että hän ei elä nykyhetkessä vaan tulevaisuudessa. Hän ennakoi, odottaa ja pelkää tulevaa. Terapian tarkoituksena on lisätä asiakkaan tietoisuutta nykyhetkestä ja opettaa häntä myös elämään tässä hetkessä, jotta ahdistus helpottaa. Terapiassa hän oppii luopumaan selityksistä ja ymmärtää, että hän on itse vastuussa tunteistaan ja reaktioistaan.
Gestaltterapia sopii esim. ihmissuhdeongelmien, läheisriippuvuuden ja neuroottisten toimintamallien käsittelyyn, mutta ennen kaikkea persoonallisuuden kehittämiseen.
Ratkaisukeskeinen eli voimavarakeskeinen terapia
Ratkaisukeskeisessä terapiassa mietitään, miten asiat olisivat, jos kaikki olisi hyvin. Tästä mielikuvasta tehdään tavoite, jota kohti pyritään. Terapiassa suunnitellaan, miten päästään kohti tavoitetta ja otetaan niitä askelia, joilla tavoite saavutetaan.
Suomessa ratkaisukeskeisestä terapiasta käytetään myös nimitystä lyhytterapia. Yleinen käyntimäärä on 4–6 kertaa. Ratkaisukeskeistä ajattelutapaa käytetään yksilö-, pari- ja perheterapiassa. Terapia soveltuu erityyppisiin psyykkisiin ja sosiaalisiin ongelmiin, kuten paniikkihäiriöön, masennukseen, päihde-, avio- ja seksuaalisiin ongelmiin.
Kriisiterapia
Kriisiterapiassa asiakasta tuetaan traumaattisissa kriiseissä, joita ovat esim. erilaiset onnettomuudet, väkivallan kohteeksi joutuminen, läheisen kuolema tai itsemurha, kodin tuhoutuminen, pakolaisuus, työpaikan menetys ja avioero.
Kriisiterapia on yleensä lyhytterapiaa, jonka kesto määritellään etukäteen. Se on yleensä enintään 6-8 kk. Terapeutti sopii yhdessä asiakkaan kanssa hoidon tavoitteet. Trauman käsittelyä kriisiterapiassa kutsutaan myös traumaterapiaksi.
Ryhmäpsykoterapia
Ryhmäpsykoterapia perustuu ajatukseen, että ihmisen olemukseen kuuluu eläminen vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Koska ongelmat yleensä alkavat vuorovaikutussuhteissa, niitä kannattaa myös tutkia ja hoitaa ryhmässä.
Yleensä psykoterapiaryhmissä on monista erilaisista ongelmista kärsiviä ihmisiä. Ryhmiä voidaan järjestää myös samoista ongelmista kärsiville, esim. abortin kokeneille, insestin uhreille, syöpäpotilaille, väkivallan uhreille, paniikkihäiriöstä tai parisuhdevaikeuksista kärsiville. Ryhmäpsykoterapiaistunto kestää 1,5 tuntia 1–2 kertaa viikossa. Ryhmät kestävät 3–5 vuotta ja ryhmässä on 6–8 jäsentä.
Perheterapia
Perhe nähdään sosiaalisena systeeminä, jossa on tietyt roolit, säännöt ja valtarakenne. Perheterapiassa käsitellään perheen sisäistä vuorovaikutusta. Terapiaan voi osallistua koko perhe tai osa perheestä.
Verkostoterapia
Verkostoterapia perustuu asiakkaan tai perheen sosiaalisen verkoston kanssa käytyyn keskusteluun, joka auttaa ongelmien ymmärtämisessä ja ratkaisujen löytämisessä. Verkostoterapialla hoidetaan kriisitilanteissa olevia henkilöitä ja perheitä, jotka ovat usein moniongelmaisia. Lisäksi hoitoon osallistuu se ihmisryhmä, jonka kanssa asiakas on tekemisissä.
Verkostoterapiassa tapaamisiin voidaan kutsua perheen lisäksi sukulaisia, työtovereita, naapureita, ystäviä ja viranomaisia. Verkostokokouksia järjestetään esim. seuraavissa tilanteissa: lasten huostaanoton uhka, perheväkivalta, päihdekierteen katkaisu, masennuksen pysäyttäminen, siirtyminen psykiatrisesta sairaalahoidosta avohoitoon ja lasten koulunkäyntivaikeudet. Verkostoterapiaistunnot kestävät yleensä 2–4 tuntia.
Psykodraama
Psykodraama on ryhmässä tapahtuvaa toiminnallista terapiaa. Ihmistä autetaan käsittelemään ongelmaansa toiminnan avulla sen sijaan, että siitä vain puhuttaisiin. Ongelma muotoillaan konkreettiseksi tapahtumaksi, joka näytellään. Ryhmän jäsenet ottavat vuorollaan eri rooleja.
Psykodraamaterapiaa on viikonloppukursseista aina muutaman vuoden kestäviin ryhmiin asti. Pitkäaikainen terapiaryhmä voi kokoontua viikonlopuksi kerran kuukaudessa tai illaksi viikossa 1–3 vuoden ajan.
Psykodraama soveltuu esim. itsetunto-ongelmiin, elämän kriiseihin, masennukseen, neuroottisiin ongelmiin, sosiaalisiin pelkoihin, paniikkihäiriöön, unettomuuteen, vieraantuneisuuteen ja viihtymättömyyteen. Psykodraama sopii ihmisille, joiden on vaikeaa käsitellä asioita puhumalla. Siitä voi olla hyötyä myös ihmisille, joilla on liiallinen taipumus analysoida kaikkea.
Kuvataideterapia
Kuvataideterapiassa asiakas kuvaa tunteitaan maalaamalla, piirtämällä, muovailemalla tai rakentamalla. Terapeutti voi keskustella asiakkaan kanssa jo töitä tehdessä tai vasta valmiista työstä. Tekeminen on kuitenkin tärkeintä eikä puhuminen ole aina edes tarpeen. Syntyneet kuvat ovat terapian tärkein työväline.
Kirjallisuusterapia
Kirjallisuusterapiaryhmässä voidaan kirjoittaa, lukea, kuunnella ja keskustella. Terapiassa voidaan käyttää esim. runoa, satua tai elämäkertaa. Ryhmät kokoontuvat esim. kerran viikossa 1,5 tuntia yhden tai useamman vuoden ajan.
Kirjallisuusterapiaa käytetään yhdistettynä muuhun hoitoon ja kuntoutukseen mm. sairaaloissa, vankiloissa, palvelutaloissa, erityisopetuksessa, päivätoimintakeskuksissa, psykiatrisissa sairaaloissa ja mielenterveystoimistoissa.
Musiikkiterapia
Musiikkiterapiassa käytetään musiikin tekemistä ja kuuntelua puhumisen sijasta tai lisäksi. Musiikkiterapia voi olla yksilö- tai ryhmäterapiaa. Asiakkaan ei tarvitse olla musikaalinen.
Musiikkiterapiaa käytetään joko yksinään tai muiden hoitomuotojen rinnalla. Terapia voi olla lyhytaikaista kriisiterapiaa tai pitkäkestoista työskentelyä.
Musiikkiterapiaa käytetään mm. psykiatrisissa sairaaloissa, kehitysvammalaitoksissa, nuorisokodeissa, vanhusten ja pitkäaikaissairaiden hoidossa ja alkoholistien ja huumeongelmaisten kuntoutuksessa.
NLP-terapia
NLP-terapiassa (Neuro-Linguistic Programming) pyritään muuttamaan ongelmia aiheuttavat ajatus- ja toimintamallit myönteisiksi ja hyödyllisiksi. NLP-terapia on yleensä lyhytterapiaa ja käyntejä on 1–5 muutaman viikon välein, mutta vaikeimmissa ongelmissa saatetaan tarvita jopa 20–40 käyntiä 1–3 vuoden aikana. Tavallisimmin NLP nähdään kuitenkin välineenä, jota terapeutit käyttävät muiden menetelmien lisänä.