Melkein joka toinen mielenterveysongelmia kokeva kokee joutuneensa leimatuksi mielenterveyden häiriönsä vuoksi, ja joka kolmas tuntee häpeää hoitoon hakeutumisen vuoksi. Neljäsosa suomalaisista ei haluaisi mielenterveysongelmia sairastavaa naapurikseen. Tulokset käyvät ilmi Mielenterveysbarometrista 2019.
Melkein joka toinen (47%) mielenterveysongelmia kokenut ajattelee joutuneensa leimatuksi mielenterveyshäiriönsä vuoksi. Mielenterveysalan ammattilaisten käsitys asiasta on synkempi, sillä 62 prosenttia uskoo, että mielenterveyden ongelmia kokevat joutuvat leimatuksi. Sairastuneiden omaisten näkemykset ovat saman tyyppisiä kuin sairastuneiden, 47 prosenttia uskoo oman sairastuneen lähiomaisen tulleen leimatuksi.
Tulokset käyvät ilmi Mielenterveyden keskusliiton Kantar TNS Oy:llä teettämästä Mielenterveysbarometrista. Tutkimusta varten haastateltiin mielenterveysongelmiin sairastuneita ja heidän omaisiaan. Lisäksi tutkittiin mielenterveysalan asiantuntijoiden ja suomalaisen suuren yleisön käsityksiä.
Joka kolmas tuntee häpeää hoitoon hakeutumisen vuoksi
Joka kolmas (33%) mielenterveysongelmia kokenut kertoo hävenneensä hoitoon hakeutumistaan mielenterveysongelmiensa vuoksi. Yhtä moni (34%) kertoo tunteneensa häpeää kertoessaan mielenterveysongelmistaan muille ihmisille. Melkein yhtä moni mielenterveysongelmiin sairastuneista (30%) kokee toisten ihmisten välttelevän heidän seuraansa.
Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtaja Olavi Sydänmaanlakka on huolestunut hoitoon menon viivästymisestä:
– Tiedämme, että kaikissa mielenterveyden häiriöissä tehokkain apu on hoitoon pääsy mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tämän faktan kanssa järjestelmämme on ristiriidassa. Kun hoidon saatavuus on huonoa, se voimistaa mielenterveysongelmiin liittyvää stigmaa ja ihmisen kokemaa häpeää.
Neljäsosa suomalaisista ei haluaisi mielenterveysongelmia sairastavaa naapurikseen
Vajaa neljäsosa (23 %) suomalaisista ei haluaisi asua mielenterveysongelmia sairastavan naapurina, kun vuonna 2005 näin ajatteli kolmannes väestöstä (30%). Huolestuttavaa on se, että ilmiö on jälleen kuitenkin nousussa, sillä vuonna 2017 mielenterveysongelmia sairastavia ei halunnut naapurikseen 19 prosenttia. Kahdessa vuodessa tapahtunut muutos on huomattava.
Sydänmaanlakka pohtii tiedon vaikutusta Nimby (Not In My Back Yard) -ilmiöön:
– Mielenterveysongelmista tiedetään nykyään paljon enemmän asioita kuin kymmenen vuotta sitten, mutta ihmisten asenteista voimme poimia sen tiedon, että mielenterveyden häiriöt eivät ole vieläkään normi meille. Perinteinen ratkaisu moneen asiaan on ollut ”pois silmistä, pois mielestä” -malli. Kun sulkee silmät, ongelmaa ei enää ole, eikä asia liity minuun. Kun tieto mielenterveysasioista on lisääntynyt, voisiko olla, että se ravisuttaa siellä back yard -osastolla – ei minun takapihalleni? Tieto siitä, että lapseni voi sairastua, tai minä voin sairastua, pelottaa.
Joka toinen työssäkäyvä jättäisi kertomatta mielenterveysongelmistaan työtovereilleen
Monet suomalaiset eivät kovin mielellään kertoisi mielenterveyteen liittyvistä ongelmista työtovereilleen. Joka toinen (51 %) työssäkäyvä todennäköisesti jättäisi kertomatta asian kollegoilleen ja muille työyhteisönsä jäsenille. Melko moni (37 %) työelämässä mukana oleva ei mainitsisi asiasta esimiehelleenkään. Tosin 48 prosenttia voisi tehdä niin.
Alan ammattilaiset toimisivat aivan vastaavasti, mikäli mielenterveyden ongelmat kohtaisivat heidät itsensä. Noin puolet joukosta ei kertoisi asiasta työtovereilleen. 29 prosenttia jättäisi esimiehenkin vaille tietoa asiasta.
Mielenterveysongelmiin sairastuneilta ja heidän omaisiltaan kysyttiin, mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä. Omaisten enemmistö (66 %) piti tärkeänä, että ongelmista kerrottaisiin esimiehelle, mutta vain 40 prosenttia suositteli, että mielenterveysongelmiin sairastunut informoisi myös työtovereitaan.
Mielenterveysongelmiin sairastuneidenkin enemmistö (65 %) ajattelee, että esimiehelle on syytä kertoa asiasta. Toisaalta melkein yhtä moni (61 %) ei pidä tarpeellisena, että asiasta mainittaisiin kollegoille.
Olavi Sydänmaanlakka on selvästi yllättynyt tuloksesta:
– Omanarvontunnon näkökannalta merkittävintä on osallisuuden tunne, joka toteutuu lähimpien työtovereiden kanssa, mutta olen silti hämmästynyt, että paine kertomisesta vertaisten työtovereiden parissa on suurempi.
Kaikkiin vastaajaryhmiin kuuluvat ovat varsin vakuuttuneita siitä, että jos tiedetään, että työntekijällä tai esimiehellä on mielenterveyden ongelmia, hän voi menettää työpaikkansa, asemansa tai arvostuksensa yrityksessä. Mielenterveysongelmia itse kokevat (71%) ja heidän omaisensa (76%) pitävät tilannetta tässä suhteessa kaikkein ongelmallisimpana, väestöstä 60 prosenttia ajattelee näin.
Lue ja lataa tästä kaikki Mielenterveysbarometrin 2019 tulokset: