Pesemmekö kätemme koronan kolmannesta aallosta?

Valtionvarainministeriön esityksessä ensi vuoden talousarvioksi sosiaali- ja terveysjärjestöjen määrärahasta aiotaan leikata 127 miljoonaa euroa. Tämän vuoden rahoituksesta pudotusta olisi jopa 33 prosenttia. Onkin perusteltua kysyä, miten rahoituksen radikaali leikkaus konkreettisesti vaikuttaisi esimerkiksi Mielenterveyden keskusliiton 150 jäsenjärjestön arkeen ja toimintaan?

Jäsenjärjestömme tukevat jo nyt hyvin pienillä resursseilla kynnyksetöntä toimintaa, johon kaikkien apua tarvitsevien on helppo tulla. Vaikka verkkopalvelut ovat koronan myötä tuoneet palvelujen piiriin etenkin uusia nuoria tuen tarvitsijoita, heidän kasvokkainen kohtaamisensa on edelleen elintärkeää.  Miten voimme tukea ihmisten arjen arvokkuutta, jos pienet potilasjärjestöt sulkevat ovensa ja ruuhkauttavat julkista terveydenhuoltoa entisestään?

Koronakriisi näkyy radikaalina kasvuna Mielenterveyden keskusliiton asiakasmäärissä. Kolmen kuukauden aikana keväällä liitossa järjestettiin verkossa 62 tapahtumaa ja tavoitettiin 10 000 ihmistä. Pelkästään itseopiskelukurssiin otti osaa yli 1 000 henkilöä. Lisäksi alkuvuoden aikana mielenterveysneuvonnan palveluihimme otti yhteyttä lähes 6 000 henkilöä. Avun tarve mielenterveysasioissa on selkeästi suurempaa kuin ennen.

Muun muassa WHO on korostanut turvaamaan toimenpiteet, jotka voisivat ennalta ehkäisevästi tukea kansalaisten mielenterveyttä nyt ja tulevaisuudessa. Lisätalousarviossa onkin lupaus siitä, että valtion budjetissa korvataan Veikkauksen vuoden 2020 tuottojen ennustettu pudotus täysimääräisenä edunsaajille.

Mutta mitä jää jäljelle, jos hallitus ei pidä kiinni lupauksistaan?

Haluamme muistuttaa päättäjiä siitä, että koronan vaikutus suomalaisten mielen hyvinvointiin on suuri. Jos aiottuja määrärahoja ei myönnetä sosiaali- ja terveysjärjestöille, luvassa saattaa olla mielenterveysongelmien koko Suomen laajuinen kriisi, jolta ei voi suojautua maskilla ja käsihygienialla. Jos hallitus pesee kätensä lupauksistaan, suuri määrä ihmisiä voi sairastua mielenterveyden ongelmiin yhä vakavammin. Suurimmiksi kärsijöiksi joutuvat jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevat, yhteiskunnan toiminnoista ulkopuolella olevat ihmiset, joiden arkea jäsenjärjestömme kannattelevat ympäri maata. Mikäli avustusta leikataan, emme pysty liittona ja järjestöinä tavoittamaan kohderyhmäämme yhtä hyvin kuin tänä keväänä pandemian alettua pystyimme.

Nyt on aika kantaa vastuu heikommassa asemassa olevista ja tunnistaa heidän tarpeensa hälyttävien lukujen takaa. Me Mielenterveyden keskusliitossa haluamme turvata kynnyksetöntä mielenterveystoimintaa ympäri maata myös tulevaisuudessa.

Tarmo Raatikainen
Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja

Markus Raivio
Mielenterveyden keskusliiton varapuheenjohtaja