Jokaisella on oma mielenterveyden jana

Meillä jokaisella on omanlainen elämä elettynä ja elettävänä. Jokaisella on omanlainen tarina kerrottavana. Kasvatustieteen tohtori Johanna Vilppola tutki väitöskirjassaan yli neljäkymmentä kirjallista elämänkerrontaa ihmisiltä, jotka halusivat jakaa tarinansa mielenterveyskuntoutujina tutkimuskäyttöön.

− Tarinoissa voi olla samankaltaisuuksia, mutta myös paljon erilaisuutta. Ihmisen työ- tai opiskelukykyä ei määritä vain diagnoosi, vaan huomioon pitäisi ottaa myös mielenterveyskuntoutujan oma arvio toimijuudestaan, Vilppola sanoo.

Vilppola on aiemmalta koulutukseltaan psykiatrinen sairaanhoitaja ja toiminut myös kriisityössä. Käytännön asiakaskohtaamisten lisäksi hän on ollut esimiehenä, opettanut, kouluttanut, työnohjannut ja valmentanut. Hän sanoo, että työhistoriansa aikana eri tehtävissä merkittävintä on ollut hänen tapaamiensa ihmisten yksilölliset elämäntarinat, joiden rinnalla ja osana on saanut kulkea. Tutkimuksen lähtökohtana Vilppolalla oli oman ammatillisen taustan tuoman kiinnostuksen lisäksi viime vuosina mielenterveyssyistä kasvaneet sairauspoissaolot sekä työkyvyttömyyseläkkeet.

− Tutkimuksen teon edetessä kiinnostuin siitä, mitä jää tilastojen ulkopuolelle. Suomalaisilla työpaikoilla on monia, jotka pärjäävät ja sinnittelevät työelämässä mielenterveyden haasteiden kanssa, mutta tästä meillä ei ole tilastointia. Esimerkiksi masennus ja ahdistuneisuushäiriöt ovat meillä yleisiä mielenterveyden haasteita, mutta meillä ei ole tilastoa, paljonko on heitä, jotka kamppailevat ja selviävät niiden kanssa työelämässä.

Vilppola sanoo, että kun hän puhuu mielenterveyden haasteiden kanssa elävistä, hän puhuu meistä. Näin siksi, että mielenterveyden haasteet koskevat koko väestöä, mutta myös sen tähden, ettei hän halua erotella ihmisiä meihin ja heihin.

Toimijat, taistelijat ja tipahtaneet

Jo 1800-luvulla ranskalainen lääkäri Philippe Pinel inhimillisti mielenterveyden haasteita omaavien ihmisten kohtelua sekä loi ajattelun, että mielenterveys on jana, jonka toisessa päässä on mielenterveys ja toisessa mielen sairaus. Väitöstutkimus vahvistaa tätä näkemystä.

− Liikumme mielenterveyden ja tutkimuksen tuottaman koulutus- ja työtoimijuuteen kehittämäni arviointityökalun avulla janoilla. Janamainen ajattelu mahdollistaa ajattelun siitä, että me kaikki liikumme sekä mielenterveyden janalla että toimijuuden janalla. Tarvitsemme erilaista tukea eläessämme eri aikoina mielenterveyden tila sekä koulutus- ja työtoimijuus huomioiden.

Vilppola sanoo, että koulutus- ja työtoimijuuden arviointityökalun avulla voidaan mielenterveyden haasteiden kanssa elävät ihmiset jaotella erilaisin kriteerein toimijoihin, taistelijoihin ja tipahtaneisiin. Toimijoilla on oma halu ja motivaatio opiskeluun ja työhön. Heillä on opiskeluun tai työhön liittyviä tavoitteita ja keinoja sekä rohkeus yrittää. Toimijoilla on vanhempien tai sisarusten esimerkkiä koulutus- ja työasioissa. Heillä on myös hyvä päätöksentekokyky suhteessa sekä hyvä ja voimassa oleva hoito- tai psykoterapiasuhde.

Vaikka elämässäni on ollut paljon vaikeitakin aikoja ja kokemuksia, on tarinani tummien virtojensa ohella kuitenkin _ myös mahtava sinnikkään ihmisen selviytymistarina!  − Tarina 34, toimija

Taistelijoilla on tavoitteita koulutus- ja työelämän suhteen. He ovat mukana esimerkiksi työtoiminnassa tai osa-aikatyössä. He etsivät vielä paikkaansa työelämässä, mutta heillä on suunnitelmia jatkaa opintoja tai löytää työpaikka. Saavuttaakseen tavoitteensa he tarvitsevat muiden ihmisten tukea ja ohjausta. Taistelijat kokevat pelkoa mielen sairastumisen oireiden pahenemisesta. Tulevaisuuden suhteen heillä on varovaisia suunnitelmia, mutta samanaikaisesti epäuskoa.

 

Tavoitteet ja haaveet liittyvät onnelliseen elämään ja ne ovat nyt toteutuneessa tilassa. Onnellinen elämä ei vain ole, se pitää tuottaa koko ajan uudelleen ja uudelleen. Opiskelu ja työ ovat tärkeitä osia sitä. Eivät niinkään itseisarvoina vain välineinä. − Tarina 24, taistelija

 

Tipahtaneilla taas ei ole enää koulutus- ja työelämätavoitteita. Heillä on ollut heikkoa koulumenestystä, luokalle jäämistä sekä mahdollisesti kouluvaikeuksia alakouluikäisenä. Tipahtaneilla on usein vähäisesti työkokemusta tai paljon työpaikan vaihdoksia. Tipahtaneet olisivat aikanaan kaivanneet apua päätöksentekoon, mutta nykyään heillä ei enää ole tarvetta koulutukseen ja työhön liittyvään päätöksentekoon. Tukiverkosto on usein vähäistä.

 

Yritin pysytellä vuoteen (vuosiluku) mukana yhteiskunnan kiemuroissa, kaikenlaisissa kissanristiäisissä, mutta vointini ei terapioista huolimatta kuntoutunut. − Tarina 5, tipahtanut

 

Vilppola korostaa, että kuten aikaisemmat tutkimukset ovat jo osoittaneet, ei toivottomia tapauksia ole.

− Toivon ylläpitäminen on ensisijaisen tärkeää ja mistä tahansa lähtökohdista tai diagnoosista voi kivuta janalla ylöspäin.

Työkalu auttaa arvioimaan omaa toimijuutta

Tutkimuksen teema-analyysin mukaan yksilöiden elämä koostuu neljästä pääteemasta: yhteiskunnallisesta osallisuudesta, kuten asuminen, koulutus, työ, toimeentulo, minästä toimijana, kuten oma persoonallisuus, fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveydestä sekä reflektiokyvystä, kuten itsearvioinnista ja tapahtumien ja muiden ihmisten toimien arvioinnista suhteessa itseen.

− Mielenterveydestä puhuttaessa olisi tärkeää huomioida elämäämme vaikuttavat useat tekijät. Mielestäni nämä kaikki pääteemat tulisi ottaa huomioon, kun puhutaan mielenterveydestä ja niistä kaikista voi löytyä apua mielenterveyden haasteisiin. Onnistumalla jossakin pääteemojen aiheista voivat itsetunto ja itseluottamus kohentua niin, että niillä on siirrännäisvaikutuksia yksilön elämään muillakin osa-alueilla, esimerkiksi koulutukseen hakeutuminen, työpajatyön kokeileminen, vanhaan työhön palaaminen tai uuteen työhön hakeutuminen.

Osana väitöskirjaa Vilppola kehitti koulutus- ja työtoimijuuteen liittyvän arviointityökalun. Työkalun avulla kuka tahansa voi arvioida omaa koulutus- ja työtoimijuuttaan. Toisin sanoen sitä, kuuluuko sillä hetkellä toimijoihin, taistelijoihin vai tipahtaneisiin. Koulutus- ja työtoimijuus on muuttuva asia.

Arviointityökalun tarkoitus on toimia kuntoutujan opiskelun ja työn tarkastelun tukena elämän eri vaiheissa. Sen avulla kukin voi arvioida omaa koulutus- ja työtoimijuuttaan. Työkalussa on yhdeksän eri kohtaa. Tarkastelun voin tehdä joko yksin tai toisen ihmisen ohjauksen avulla. Työkalu koostuu jana-arvioinnista, toimijuusmittarista, jossa pisteytyksen keskiössä ovat koulutus, työelämän nykyhetki, mielen sairauden tila, toimeentulo sekä tulevaisuus koulutuksen ja työn suhteen.

− Työkalun lopuksi yksilö voi asettaa itselleen tavoitteita koulutus- ja työtoimijuuden vahvistamiseksi ja pohtia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi, pohtia keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi sekä määritellä arviointiajankohdan, jolloin voi pohtia miten tavoitteita on onnistunut saavuttamaan, kuvailee Vilppola.

Toimijuuden laatu ei ole sidoksissa ikään, paikkakuntaan eikä koulutustasoon

Elämänkerronnoista kävi ilmi, että vastoin yleistä luuloa esimerkiksi lapsuudella ja maantieteellisellä sijainnilla ei ollut selkeää merkitystä toimijuudelle. Myöskään koulutustasoissa ei ollut eroja eri ryhmien väleillä. Tipahtaneet saattoivat olla yhtä korkeasti tai korkeammin koulutettuja kuin toimijat. Myöskään ikäjakaumalla ei ollut näiden kolmen ryhmän välillä merkitystä.

− Järjestelmämuutokset olivat hyvin vähän mainittuja. Vaikka viimeisen 50 vuoden aikana on tehty suuria kuntoutusjärjestelmämuutoksia, työelämäjärjestelmämuutoksia ja psykiatrisen hoidon järjestelmämuutoksia, tutkimukseen osallistuneet eivät juurikaan niitä maininneet. Eli ihmiset eivät pidä niitä niin suurina asioina, vaikka yleisesti niin herkästi ajatellaan.

Vilppola sanoo, että tutkimuksen perusteella on ajankohtaista laajentaa käsitystämme mielenterveyskuntoutujien opiskelu- ja työkykyisyydestä koko kuntoutumisen aikana.

− Toivon tutkimustulosten rikastavan päättäjien ja mielenterveyden parissa toimivien pohdintaa siitä, miten suomalaisessa yhteiskunnassa voidaan vahvistaa mielenterveyskuntoutujien työ- ja koulutustoimijuutta.  Syrjäytymiskeskustelun ympärille on mahdollista rakentaa toivoon pohjautuvaa keskustelua ja tutkimusta.

 

Johanna Vilppola tutki väitöskirjassaan 42 kirjallista elämänkerrontaa ihmisiltä, jotka halusivat jakaa tarinansa mielenterveyskuntoutujina tutkimuskäyttöön. Lyhin tarina oli alle yksi sivua ja pisin yli 400 sivua ja loput siltä väliltä. Yhteensä kaikilta osallistuneilta tuli tarinaa on noin 900 sivua. Osa tutkimukseen osallistuneista oli työelämässä, osa opiskelijoina, osa kuntouttavassa työtoiminnassa, osa työkyvyttömyyseläkkeellä ­− eli elämänkerronnoissa oli monenlaisessa koulutus- ja työtilanteessa olevia henkilöitä sekä monenlaisissa elämäntilanteissa eläneitä ja eläviä aikuisia ihmisiä. Iältään tutkimukseen osallistuneet olivat 24−73-vuotiaita.

Tutkimuspyyntöilmoitus julkaistiin Revanssi-lehdessä toukokuussa 2016 ja myöhemmin myös muissa julkaisukanavissa.

 

 

 

Mielenterveyden keskusliitto viettää vuonna 2021 50-vuotisjuhlavuottaan ja julkaisee vuoden aikana 50 tarinaa mielenterveystä.

Tutustu aiemmin julkaisuihin tarinoihin.