Mika Tepsa: ”Rohkeus on ominaisuus, joka täytyy opetella uudestaan”

1979 iskelmälaulajatar Lea Laven osallistui Syksyn sävel -laulukilpailuun kappaleellaan Ei oo ei tuu. Neljävuotias Mika Tepsa katsoi ohjelmaa kotona televisiosta.

– Ilmoitin kotona, että minusta tulee isona tuo. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä Lea Lavenia kohtaan, Mika kertoo.

Vaikka lapsuuden haaveammattiinsa Mika ei tuolloin saanut kannustusta, ei se hänen matkaansa esiintyväksi taiteilijaksi ole estänyt − ansioluettelossa on nimittäin pitkä lista erilaisia esittävän taiteen esiintymisiä ja tuotantoja.

Mika on tunnettu jo vuosikymmenten ajan drag-hahmostaan Pola Ivankasta. Hän on myös näytellyt, ohjannut ja käsikirjoittanut teatteriesityksiä. Viime syksynä Mika julkaisi musiikkipalvelu Spotifyssa ensimmäisen singlensä Vaahterat. Lisäksi Mika on valmistunut laulunopettajaksi tanskalaisesta Complete Vocal Institutesta. Mieluiten hän puhuukin itsestään esiintymiskouluttajana.

– Esiintymiskoulutus kattaa kaikkea mitä teen. Tykkään sparrata ihmisiä. Vahvuuteni on rohkaista ja etsiä kaikki hyvät jutut, jotka ihmisessä on, ja korostaa niitä, Mika kuvailee työotettaan.

”Taiteessa on monta asiaa, joista haltioidun.”

Laulaminen on kokeneelle taiteilijalle luontaisin ilmaisumuoto. Hän nauttii myös suuresti näyttelijän työstä, lavalla olemisesta ja roolihahmon rakentamisesta sekä ohjaamisesta, vaikka sanookin sen olevan ”hemmetin vaikeaa”.

Myös itse kirjoittamansa näytelmän näkeminen näyttämöllä on tehnyt Mikaan suuren vaikutuksen.

– Se on ollut yksiä vaikuttavimpia hetkiä. Ohjaaja ja näyttelijät ovat rakentaneet näkyväksi minun tekstini, ja siinä ne lavalla puhuvat kirjoittamiani repliikkejä. Siis vau!

Mika sanoo haltioituvansa taiteesta, niin omastaan kuin muiden tekemästä.

– Kun kuulen jonkun mielettömän biisin konsertissa tai istun oopperan yleisössä. Taiteessa on monta asiaa, joista haltioidun.

Rohkeus esiintymiseen ja eri taidemuotojen kokeilemiseen kumpuavat uteliaisuudesta.

– Uteliaisuus ja elämän nälkä ovat saaneet tutkimaan itseäni ja olen antanut tulla ulos sen, mikä minussa on. Se on mahdollistanut uusien asioiden kokeilemisen.

Kun Mikasta tuntui, ettei hän drag-maailmassa päässyt tarpeeksi eteenpäin, ilmoittautui hän ystävänsä kannustamana Taideyliopiston avoimille kursseille.

– Ajattelin ensin, että en voi, koska olen jo näin vanha, mutta lähdin kuitenkin kokeilemaan, Mika sanoo.

Mika on opiskellut Taideyliopistossa draamaa, näyttelijätyötä, ohjaamista ja kirjoittamista. Ensimmäiselle kurssille menemistä Mika kuvaa yhdeksi elämänsä isoista rohkeusponnistuksista.

– Pelkäsin, että joku siellä tunnistaa minut drag-taiteilijaksi, ja minut lyödään sellaiseen suttuiseen show-lokeroon.

Kun Mika aloitti drag-esiintymiset Pola Ivankana, hän ei antanut omaa nimeään tai edes meikittömiä kasvojaan julkisuuteen. Drag-taide herätti paljon vastustusta ja ihmetystä. Siihen liittyi myös paljon ennakkoluuloja ja suvaitsemattomuutta.

– Kuulin paljon homottelua, huorittelua ja transuttelua. Silloin oli järkevääkin pitää drag-rooli erillään siviiliminästä, Mika kertoo.

Nykyään drag ei kohtaa enää samanlaista vastustusta, ja taiteilijan on mahdollista tulla esiin esiintyjänimen takaa. Mika kuvaileekin Pola Ivankan kietoutuneen osaksi Mika Tepsaa. Hän ei enää koe tarvetta asettua roolin taakse, mutta Pola kulkee hänen mukanaan kuten Polan plyymit kaulan ympärillä.

Drag-roolista on ollut myös apua esiintymisrohkeuden löytämisessä ja esiintymisjännityksen käsittelyssä. Mika kertoo käyttävänsä roolien luomista työkaluna myös pitäessään esiintymiskoulutuksia. Silloin ihminen miettii itselleen hahmon, jonka ottaa mennessään esiintymään, oli se sitten näyttelemistä teatterin lavalla tai esitelmän pitämistä työtapahtumassa.

– Omalla kohdallani rooli oli hyvä alusta, jolle nousta. Minulla oli myös korkokengät jalassa, joten ne tekivät ihan konkreettisenkin alustan, Mika sanoo.

Synnynnäisen rohkeuden jäljillä

Yleisön edessä esiintyminen vaatii rohkeutta. Mika ajattelee, että rohkeus on ominaisuus, joka ihmisten täytyy opetella. Tai pikemminkin opetella uudestaan. Niin hän on itsekin tehnyt.

– Kun me synnymme, niin mehän huudamme ensimmäisenä. Me huudamme niin maan perhanasti, ja se on luonnollista. Me olemme rohkeita, emmekä välitä mistään. Synnynnäinen rohkeus alkaa sitten pikkuhiljaa pienentyä, kun alamme pidätellä itseämme elämässä.

Sen, kuinka paljon synnynnäisestä rohkeudesta on aikuisena jäljellä, Mika ajattelee olevan kytköksissä lapsuuteen. Mikan omat lähtökohdat lapsuudessa eivät olleet turvalliset. Rikkinäisessä kodissa hän oppi varomaan ja pienentämään itseään.

– Turvattomuus on suuri teema, joka muokkasi lapsuuttani. Olen myös reagoinut siihen aikuiselämässä isoilla mielenterveyden horjumisilla ja addiktiivisella käyttäytymisellä, Mika sanoo.

Hän on sairastanut kaksi masennusta, joista toinen oli vakava. Lisäksi hän on sairastunut alkoholismiin. Molemmilla Mika ajattelee olleen merkittäviä vaikutuksia hänen elämäänsä.

– Olen saanut rikkaamman elämän sen seurauksena, että olen suostunut katsomaan elämäni asioita sellaisina kuin ne ovat olleet ja uskaltanut kokea ja tuntea läpi myös vaikeat asiat omassa historiassani. Omasta kokemuksestani ajattelen, että me emme ole ne tapahtumat, joita olemme kokeneet, vaan ne ovat asioita, jotka ovat muokanneet meistä tietynlaisia. Siksi uskon, että niistä on myös mahdollista toipua.

Omalla hädän hetkellään Mika hakeutui avun piiriin ja sai apua. Siihen hän kannustaa myös muita.

– Hirveän helposti jää yksin, jos kokee vaikeuksia oman mielen kanssa. Älä jää yksin. Apua saa, kun apua pyytää. Näin olen kokenut. Eikä koskaan ole liian myöhäistä etsiä apua ja alkaa korjata asioita.

Kokemus oman mielen horjumisesta on auttanut Mikaa ymmärtämään ja hyväksymään sen, miten hauras ihmisen mieli voi olla, ja siten ymmärtämään myös muita, jotka voivat huonosti.

– En koskaan kyseenalaista tai vähättele toisen ihmisen hyvinvointia. Mielenterveys on hauras asia. Se on ihmisellä kuin selkä. Joillakin se kestää, ja joillakin se ei kestä. Siihen ei ole yhtä toimivaa pakettia, vaan kaikki on hyvin yksilöllistä, Mika sanoo.

”Sinussa on kaikki”

Yhteiskunnassa voi olla helpompi pärjätä ja löytää paikkansa, jos on hyvä esiintyjä ja osaa ottaa itselleen tilaa. Toisille se kuitenkin on helpompaa kuin toisille. Mika ajattelee, ettei kaikkien tarvitse olla lavapersoonia, mutta silti kaikki ihmiset ovat karismaattisia.

– Karismaa on monenlaista. On hirvittävän mielenkiintoista seurata sellaista ihmistä, joka ei ole niin ulospäinsuuntautunut tai halua lavalle. Se on todella karismaattista.

Mikaa ilahduttaa, että nykyään jäyhänä ja totisena pidetyssä suomalaisessa kulttuurissa myös poikkeavat persoonat ovat löytäneet tilan tulla esiin omana itsenään ja ovat kiinnostavia ja karismaattisia.

Kouluttajana Mikaa motivoi ja innostaa mahdollisuus antaa ihmisille eteenpäin ajatus ”sinussa on jo kaikki, käytä sitä”.

– Olen vahingossa lanseerannut lauseen ”sinussa on kaikki”, kun opiskelin ratkaisukeskeistä valmennusta. Oivalsin silloin, että siitä tässä on kysymys ja sen osaan parhaiten: sparrata ihmisiä huomaamaan, että sinussa on kaikki, valjastetaan se esiin.

Mika kannustaa menemään haaveita kohti.

– Milloinkaan ei ole myöhäistä aloittaa, mutta kannattaa aloittaa heti, kun alkaa tuntua, että tämä voisi olla oma juttu. Jos ei se sitten olekaan, niin aina voi tehdä uuden päätöksen.

Yli neljäkymppisenä Mika lähti itsekin vielä opiskelemaan Complete Vocal Instituteen Tanskaan.

– Muistan sen aamun ensimmäisen Kööpenhaminassa vietetyn yön jälkeen, kun kävelin kouluun. Ajattelin, että olen menossa nyt opiskelemaan laulamista ja äänenkäyttöä, menen kouluun vain sitä varten. Ja tunsin mieletöntä onnellisuuden tunnetta.

Mika Tepsa on kouluttajana Sinussa on kaikki –esiintymistaidon kurssilla 27.4. ja 4.5. (Kurssi on täynnä.)

Teksti: Eveliina Aarnos
Pääkuva: Teemu Myöhänen
Kuva: Linda Lipponen