Hyppää sisältöön

Siunattu ja kirottu toimeentulotuki

On laskettu, että yli kolmannes työmarkkinatuen saajista joutuu turvautumaan myös toimeentulotukeen. Se on suuri joukko ihmisiä järjestelmässä, jossa toimeentulotuen pitäisi olla se aivan viimeinen ja vain väliaikainen tilke.

Toisin sanoen, perusturvajärjestelmässämme on valuvika.

Perusturvaetuuksia ovat erilaiset vähimmäismääräiset, Kelan myöntämät etuudet, joilla turvataan toimeentuloa erilaisten sosiaalisten riskien, kuten työkyvyttömyyden aikana. THL:n Perusturvan riittävyyden arviointiraportin mukaan perusturvan taso ei kuitenkaan useimpien perusturvaetuuksien kohdalla kata kohtuullisen minimikulutuksen budjetteja. Kohtuullisuus tarkoittaa Kuluttajatutkimuskeskuksen mukaan noin 650 euroa kuukaudessa ilman asumismenoja. Vajausta on esimerkiksi sairaus- ja vanhempainrahojen sekä työttömyysetuuksien kohdalla.

Perusturvajärjestelmässämme on valuvika.

Silloin kun käytettävissä olevat tulot ja varat eivät riitä elämiseen, voi Kelalta hakea perustoimeentulotukea. Kunta paikkaa kokonaisuutta päättämiensä perusteiden mukaisesti täydentävällä ja ehkäisevällä toimeentulotuella.

Vaikka toimeentulotuki on järjestelmän perälauta ja turvaa ihmisarvoisen elämän edellytyksiä, sen varaan putoaminen on kuitenkin ihmiselle ongelmallista monestakin syystä. Koska toimeentulotuki on viimesijainen tukimuoto, tukea saadakseen on syötävä vanhat säästöt ja realisoitava omaisuutta. Toimeentulotuki asettaa ihmisen erilaisten yksityiskohtaisten raportointi- ja ilmoitusvelvollisuuksien alle – pahimmillaan vain sen parinsadan euron siivun vuoksi, jolla on tarkoitus täydentää muuta toimeentuloa.

Niukkuus, epävarmuus ja järjestelmän monimutkaisuus pistävät ahdistamaan.

Sosiaaliturvajärjestelmämme puskee ihmisiä kaikin keinoin takaisin työmarkkinoille, joten vastineeksi tuen saamisesta työikäisen on (ellei tämä ole esimerkiksi työkyvytön) ilmoittauduttava TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Toimeentulotuella voi opiskella, mutta vain opintoja, jotka viranomainen katsoo tarkoituksenmukaiseksi työllistymisen kannalta.

Liian mukavaakaan ei saa olla, vaan toimeentulotuella eletään nöyrässä niukkuudessa. Kodinkoneita saa ostaa, mutta ei liian uusia. Lapset saavat harrastaa, mutta eivät liian hienosti. Niukkuus, epävarmuus ja järjestelmän monimutkaisuus pistävät ahdistamaan. Arjesta tulee pedantti taideteos, jossa jokaisen liikkeen on oltava harkittu, sillä pienikin virhe pilaa koreografian.

Tilanne on ongelmallinen myös juridisesta näkökulmasta.

Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan ”[j]okaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon”.

Perustuslain 19 §:n 2 momentissa puolestaan luvataan, että ”[l]ailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella”.

On ongelmallista, mikäli ihmiset säännönmukaisesti ajautuvat pykälän 1 momentin mukaisen viimesijaisen turvan varaan, vaikka perusturva pitäisi järjestää 2 momentin mukaisilla perusturvaetuuksilla yllä lueteltujen sosiaalisten riskien aktualisoituessa.

Perusturvaetuutemme eivät ole tarpeeksi suuria suhteessa maamme mediaanituloihin.

Samalla kun Suomi kipuilee oman perustuslakinsa kanssa, se loukkaa myös Euroopan sosiaalisen peruskirjan 12 ja 13 artikloita, joiden on tarkoitus taata oikeus sosiaaliturvaan ja oikeus sosiaali- ja lääkintäapuun.

Suomi on saanut jatkuvasti pyyhkeitä sosiaalisen peruskirjan noudattamista valvovalta Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitealta, koska perusturvaetuutemme eivät ole tarpeeksi suuria suhteessa maamme mediaanituloihin.

Onko komitean antamalla sapiskalla kuitenkaan mitään merkitystä? Vaikka Suomi on sitoutunut noudattamaan sosiaalista peruskirjaa, komitea ei voi velvoittaa Suomea muuttamaan lainsäädäntöään. Siksipä perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittavaa oikeusvaltiota on hyvä muistuttaa kansainvälisistä sitoumuksistaan myös muita reittejä – turuilla, toreilla, somessa ja jäsenlehden kolumnissa.

 

Mielenterveyden keskusliiton lakimies Oskari Korhonen
Kuva: Jari Hämäläinen

 Kirjoittaja Oskari Korhonen on Mielenterveyden keskusliiton lakimies.

 

 

 

 

 

 

Lue lisää Oskari Korhosen ajatuksia mielenterveydestä ja juridiikasta
Lue lisää jäsenlehti Revanssin artikkeleit
Tutustu jäsenlehti Revanssin paperisen version näköislehteen verkossa

Tilaa uutiskirjeemme

Haluatko tietää aina ensimmäisenä kuulumisemme, saada tapahtumatietomme ja muut ajankohtaiset mielenterveyskentän uutiset kätevästi suoraan sähköpostiisi? Tilaa sähköinen uutiskirjeemme. Tilaamalla uutiskirjeen annat suostumuksen tietojesi käsittelyyn tietosuojaselosteemme mukaisesti.