Elämässäsi voi tulla esiin tilanteita, joissa joko sinä itse tai joku läheisesi kohtaa väkivaltaa. Väkivaltaa voi olla joskus vaikea tunnistaa, etenkin jos tekijä on tuttu ja sinulla on häneen tunneside. Kaikki väkivallan muodot sisältävät myös henkistä väkivaltaa – tarkoituksena on murentaa toisen itseluottamus. Hae apua ajoissa.
Henkinen väkivalta
Riitely tai kiivas keskustelu ei ole henkistä väkivaltaa, vaan riitelyssä osapuolet voivat sanoa eriävät mielipiteensä ilman pelkoa seurauksista. Henkistä väkivaltaa sen sijaan on mm. kontrollointi, kiristäminen, haukkuminen, valehtelu, vaatteiden tai tavaroiden rikkominen, mustasukkaisuus, väkivallalla uhkailu, eristäminen ja itsemurhalla uhkailu. Myös taloudellisilla asioilla uhkailu, yhteisten rahojen omiminen ja läheisten kaltoinkohtelulla uhkaaminen ovat henkistä väkivaltaa.
Sinulla on tunne, ettet osaa tehdä tai sanoa mitään oikein.
Henkisen väkivallan tunnistat seurauksista: sinulla on tunne, ettet osaa tehdä tai sanoa mitään oikein. Huomaat, että et saa päättää omista asioistasi, etkä ehkä pääse tapaamaan läheisiäsi, sillä kumppanisi rajoittaa liikkumistasi.
Fyysinen väkivalta
Usein ennen fyysistä väkivaltaa olet ehkä kokenut henkistä väkivaltaa, etenkin parisuhteen ollessa kyseessä. Fyysinen väkivalta on lyömistä, ravistelua, potkimista, tönimistä joko erilaisin apuvälinein tai käsin. Myös hereillä pitäminen, huumaaminen, polttaminen tupakalla tai seksuaalinen pahoinpitely, kahlitseminen, sylkeminen, pureminen, lukitseminen huoneeseen ovat fyysistä väkivaltaa.
Väkivallan seuraukset
Henkinen ja fyysinen väkivalta johtavat usein traumaattiseen stressiin, ahdistuneisuuteen ja masennukseen. Saatat kärsiä erilaisista somaattisista oireista kuten päänsäryistä tai vatsakivuista. Pelko voi myös lamauttaa, ja väkivallan kohteeksi joutuminen heikentää itseluottamustasi. Voit myös ajatella, että väkivalta olisikin perusteltua tai oikein. Näin ei kuitenkaan ikinä ole. Edes provosointi ei oikeuta toista väkivallan käyttöön.
Voit ajatella, että väkivalta olisi perusteltua. Näin ei ikinä ole.
Parisuhde- ja perheväkivalta
Parisuhde- ja perheväkivalta ei sulje pois mitään sosiaaliluokkia tai kulttuureja. Väkivallan kohteena voi olla kuka tahansa, useimmiten kohteena kuitenkin on nainen. Tekijä voi olla puoliso, ex-puoliso, lapsi, muu perheenjäsen, sukulainen tai tuttava. Parisuhteeseen kuuluu toki erimielisyyksiä ja riitoja, mutta väkivalta on aina väärin.
Parisuhde on vuorovaikutusta. Sinulla on oikeus omiin ystäviin, sukulaisiin ja harrastuksiin. Kaikkea ei tarvitse jakaa tai tehdä yhdessä.
Pari- ja perheväkivallan eri muodot
Pari- ja perheväkivalta voi olla henkistä, fyysistä, jopa hengellistä, seksuaalista, omaisuuteen kohdistuvaa tai taloudellista väkivaltaa tai sillä uhkaamista. Väkivalta tähtää pelottelemiseen, alistamiseen, nöyryyttämiseen ja vahingoittamiseen, ja on vallan väärinkäyttöä. Sen avulla väkivallan käyttäjä kontrolloi toista ihmistä; ajatuksia, tunteita ja käyttäytymistä. Myös laiminlyönti ja kaltoinkohtelu ovat väkivaltaa.
Pari- ja perheväkivalta usein pahenee
On tärkeä tietää, että pari- ja perheväkivalta yleensä lisääntyy ja raaistuu, jos väkivallan tekijä ei hae itselleen apua. Asiaan liittyy häpeää, salailua ja vaikenemista. Sen takia kaikki pari- ja perheväkivalta ei tule viranomaisten tietoon. Vastuu väkivallasta on aina väkivallan tekijällä, vaikka tekijä voi olla taitava syyllistämään uhriaan. Muutos on kuitenkin mahdollista, mutta se vaatii tekijältä halukkuutta muutokseen. On hyvä muistaa, että pari- ja perheväkivalta on rikos ja yleisen syytteen alainen.
Vastuu väkivallasta on aina tekijällä.
Miten tunnistan väkivallan?
Väkivalta alkaa yleensä suhteessa hiljalleen. Se voi alkaa henkisenä väkivaltana ja muuttua fyysiseksi tai seksuaaliseksi. Joskus väkivalta jää kuitenkin vain henkiseen väkivaltaan. Myös henkinen väkivalta satuttaa syvältä.
Monesti kun väkivallantekijä satuttaa kerran, hän katuu tekoaan ja lupaa, ettei niin enää ikinä tapahdu. Näin voi joskus ollakin, mutta jos näin tapahtuu jälleen, ollaan väkivallan kehässä. Se merkitsee sitä, että suhteessa vuorottelevat hyvät hetket ja väkivallan hetket. Hyvät hetket voivat saada sinut uskomaan, että suhde on siinä pysymisen arvoinen. Kierre syvenee.
Suhteessa vuorottelevat hyvät hetket ja väkivallan hetket.
Väkivallan uhrina yrität ehkä alkaa miellyttämään kumppaniasi tai toimimaan niin, ettei tämä suuttuisi. Voi tuntua siltä, ettet uskalla enää olla oma itsensi tai on varottava kaikkea, mitä sanot tai teet, jotta toinen ei hermostu. Tämä voi tapahtua huomaamattakin.
Puhuminen auttaa
Väkivallan kokemisesta tulee puhua rohkeasti. Jos läheisille on vaikeaa puhua, voit aina ottaa yhteyttä esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisiin.
Monet ovat kokeneet saman kuin sinä ja selviytyneet, joten et ole yksin!
Mitä läheinen voi tehdä?
Jos läheisesi kohtaa väkivaltaa ja uskaltaa puhua siitä, kuuntele häntä ja tue häntä. Väkivallan uhri voi kaivata konkreettistakin apua. Ennen kaikkea hän kaipaa sitä, että hänet otetaan todesta, eikä asiaa vain lakaista maton alle. Väkivallan hiljainen hyväksyminen on väärin, eikä se lopeta väkivaltaa.
Jos arvelet läheisesi kohtaavan väkivaltaa, mutta hän ei itse kerro sitä, kysy rohkeasti. Hän voi myös kiistää väkivallan. Kerro, että olet tukena ja olet käytettävissä myös myöhemmin, jos siltä tuntuu.
Kerro, että olet tukena.
Väkivallasta irrottautuminen
Jos uskallat puhua sinuun kohdistuneesta väkivallasta jollekin luotetulle henkilölle tai viranomaiselle, toipumisesi alkaa siitä hetkestä. Väkivallasta irrottautuminen on prosessi, jonka läpi käytyään pystyy selviytymään.
Prosessin alku pitää sisällään epäilyn siitä, että jotain on vialla ja sitä seura väkivallan tunnistamisen. Pikkuhiljaa syntyy ajatus, ettei näin voi jatkua ja jotain pitäisi tehdä. Tässä vaiheessa avun hakeminen ammattilaiselta tai suhteen lopettaminen lyhentäisi toipumisaikaasi. Pitkään jatkunut väkivalta traumatisoi ihmisen, jolloin läheisen tai ulkopuolisen sanomiset eivät mene perille. Väkivallan kierre katkeaa usein viimeistään silloin, kun henkilö makaa sairaalavuoteella pahoinpideltynä ja viranomaiset puuttuvat asiaan. Selviytymisessä auttavat vertaistuki, terapia ja läheiset.
Linkkejä avun hakemiseen
- Valtakunnallinen Nollalinja 0800 05005
- Kriisipuhelin 010 1950202
- Naisten linja
- Miessakit