Usein luullaan, että skitsofrenia on elinikäinen sairaus, josta ei toivu. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että skitsofreniasta voi toipua osittain tai täysin. Sairauden oireita voidaan hoitaa, ja sen kanssa voi oppia pärjäämään. Skitsofrenia ei myöskään ole este millekään elämässä: opinnoille, työlle, harrastuksille, parisuhteelle tai lasten hankkimiselle.
Skitsofrenia puhkeaa yleisimmin melko nuorena, 15–45-vuotiaana, ja puhkeaminen ajoittuu usein elämän suuriin muutoshetkiin, esimerkiksi opintojen alkamiseen. Syyt ovat moninaiset, perintötekijöistä biologisiin ja ympäristöön liittyviin tekijöihin. Oireet vaihtelevat eri henkilöillä. Osalla oireita ei ole lainkaan silloin, kun sairaus ei ole pahimmillaan. Tavallista on, että sairastunut ei ehkä lainkaan tunne itseään sairaaksi, mutta lähipiiri huomaa silti oireet. Usein tarvitaankin läheisiä asianmukaisen avun ja hoidon saamiseksi. Suomessa hieman alle yksi prosentti väestöstä sairastuu skitsofreniaan eli noin 50 000 henkilöllä on siitä omakohtaista kokemusta.
Skitsofreniaan sairastunut kokee tavallisesti aistiharhoja, joista yleisimpiä ovat kuuloharhat, mutta myös näkö-, tunto-, haju- tai makuharhat ovat mahdollisia. Ominaista ovat myös perusteettomat, mutta itsepintaiset harhaluulot. Sairastunut voi kuulla päässään syyttävää, jopa uhkaavaa puhetta tai sanoja tai pelätä, että häntä vainotaan tai vakoillaan. Tavallista on myös sairastuneen kokemus, että esimerkiksi lehtiartikkelit tai tv-ohjelmat viittaavat henkilökohtaisesti juuri häneen.
Skitsofreniaan sairastunut hyötyy arkielämän tukemisesta ja terapiasta
Skitsofreniaan ei liity aggressiivisuutta, toisin kuin usein virheellisesti luullaan. Harha-aistimukset ja -luulot aiheuttavat kuitenkin pelkoa, häpeän tunteita ja eristäytymistä muista ihmisistä. Yksin ei ole hyvä jäädä: yhteydenpito muihin ihmisiin ja sosiaalisiin tilanteisiin osallistuminen olisivat tärkeitä. Siihen tarvitaan usein kannustusta ja vähän patistustakin niin läheisiltä kuin hoitohenkilökunnalta.
Skitsofrenia voi näyttäytyä myös epäloogisena puheena, tahdottomuutena ja pohjattomana väsymyksenä. Silloin arjesta suoriutuminen, pyykinpesu, kaupassa käynti, siivoaminen tai raha-asioiden hoitaminen voivat tuntua mahdottomilta tehtäviltä. Usein skitsofreniaa sairastava tarvitsee tukea arjessa pärjäämiseen. Myös keskittymisessä ja tarkkaavaisuudessa, tiedon vastaanottamisessa ja lyhytkestoisessa muistissa voi ilmetä ongelmia sairastumisen jälkeen. Näitä taitoja voidaan tukea ja ylläpitää kuntoutusohjelmien harjoitteilla.
Skitsofreniaa hoidetaan yleensä lääkityksellä, psykososiaalisella hoidolla ja erilaisilla terapioilla. Iso osa sairastuneista hyötyy psykoosilääkityksestä, mutta tarve on yksilöllinen. Osa pärjää ilman lääkitystä. Lääkkeiden hyödyt ja haitat on hyvä käydä läpi yhdessä lääkärin kanssa. Osa sairastuneista palaa työ- tai opiskeluelämään, ja joillekin tuettu työ on omiin voimiin parhaiten istuva vaihtoehto. Jos voimat eivät riitä työelämään, on hyvä keskittyä muuhun mielekkääseen ja itselle mieluisaan tekemiseen ja elää oman näköistä elämää sairaudesta huolimatta.
Iso osa sairastuneista hyötyy lääkityksestä, mutta tarve on yksilöllinen ja osa pärjää ilman lääkitystä.
Mikä auttaa, mikä tärkeää?
- Läheisten tuki. Erityisen tärkeää se on skitsofrenian alkuvaiheessa, kun sairastunut ei ehkä itse vielä huomaa sairastumistaan.
- Yhteydenpito muihin ihmisiin. Koska sairauteen liittyy omiin oloihin vetäytyminen ja epäluulot ympäristöä kohtaan, lähipiirin ja hoitohenkilökunnan kannustus ja rohkaisu sosiaalisiin tilanteisiin on tärkeää.
- Mielekäs tekeminen, työ, opinnot, harrastukset – usko omiin kykyihin kasvaa.
- Rutiinien luomien arkeen: yksin ei pitäisi jäädä neljän seinän sisälle ja huonompina hetkinä itsensä kiireisenä pitäminen voi auttaa.
- Oman stressin tunnistaminen ja kuormittavien tilanteiden välttäminen ja hallinta. Stressi lisää alttiutta psykoosille.
- Ajatusten ja ymmärryksen vaihto toisten samoja asioita kokeneiden kanssa.
- Lääkehoito, pitkäaikainen ammattiapu ja tieto siitä, että vaikean paikan tullen pääsee tarvittaessa sairaalan avun piiriin.
Tietoa, apua ja vertaistukea löytyy jäsenyhdistyksestämme Nouseva mieli – Suomen skitsofreniayhdistys ry
Lähteet
- Suomen Skitsofreniayhdistys
- Tunne & Mieli -lehti 2/2018: Parempaa hoitoa, Erika Jääskeläinen, psykiatrian erikoislääkäri, psykiatrisen epidemiologian dosentti, Elinikäisen terveyden tutkimusyksikkö, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopisto
- Mielenterveystalo
- Käypähoitosuositus